Yhteisleikit

maanantai 10. kesäkuuta 2013


Ripustin tänään pyykkejä kuivumaan yläkerrassa ja pohdin itsekseni, että onpas ihan mielettömän helppoa ja mukavaa, kun pojat voi jo hetkeksi jättää keskenään alakertaan leikkimään.

Mitä nyt pari huonekalua oli kaadettu sillä aikaa... ;)

Yleensä yhteisleikkien taso on ehkä vähän tällainen, mutta toisinaan on hetkiä, jolloin leikeissä on jo jotain mieltä ja ne kestävät pidempään kuin kymmenen sekuntia... Lempileikkejä ovat autoleikit, junaleikit ja kokkailuleikit. Jos sohvalla/sängyllä yhdessä pomppiminen lasketaan leikiksi, niin sitten sanotaan sekin. Ja tänään harrastettiin takapihalla kikatuspainia noin viisi minuuttia, eikä sekään ihme kyllä päätynyt itkuun.


18 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tilanne vaati kaivamaan kameran esiin! :D

      Poista
  2. tuli hymy naamalleni, kun katsoin kuva, ihania lapsia ja kivoja leikkejä

    VastaaPoista
  3. Niin hauska kuva :D. Ja kyllä ne lapset vaan keksii kaiken näköistä. Meillä eräs aamu tytöt olivat kiivenneet tuolin avulla keittiö tasolle ja siitä vitriinin luo ja laittaneet siinä päällä olleet Iittalan kivi tuikut uuteen järjestykseen. Itse olin viemässä poikia päiväkotiin ja kaskummaa meidän baba oli nukahtanut sohvalle, tytöt hyödynsivät tilanteen oikein hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Hui, kuulostaa tuokin aika hurjalta! Kyllä nämä on aika ehtiväistä sakkia...

      Poista
  4. Hih. :D Hauska kuva!

    Meilläkin on kyllä yllättävän paljon yhteisleikkejä jo. Parhaimpina tietty jotkut juostaan vaan ympäriinsä - tai hypitään jossain tai jostain - leikit. Mutta on muitakin ja aika paljonkin. Aika usein tosin pikkusisko on apulaisen roolissa, johon hän itse hakeutuu juuri siksi, että kunhan vaan saisi olla isovelin leikissä mukana. Nytkin illalla poika lennätteli jotain ihmeen ufoja ympääriinsä ja pikkusisko aina kävi hakemassa ne takaisin ja ojensi taas isovelille. Välillä sitten taas ei ole näin sopuisaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä nämä yhteisleikit on kyllä enimmäkseen juoksemista ja riehumista, eikä yleensä kovin sopuisasti, mutta pieniä merkkejä on tosiaan alkanut tulla, että ne voisivat olla kohta jotain muutakin...! Hauskinta on kuunnella salaa, mitä pojat juttelevat keskenään. :)

      Poista
  5. Hieno kuva! :) Se on niin ihanaa, kun pojat pärjäävät jo hetken kahdestaankin. Vapauttava tunne! Ja yhteisleikki vaan lisääntyy koko ajan, ihanaa!

    Minäkin tykkään käydä ripustamassa pyykit yksin yläkerrassa, kun nuo kaksi touhuavat alhaalla omiaan. Kuuntelen vaan, miten menee...ja tarvittaessa sitten puutun tietysti. Harvoin kyllä tarvitsee (pyykkejä laittaessa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä voi kyllä joskus tuo pyykkien ripustaminenkin olla liian pitkä aika, jotain voi ehtiä tapahtua sillä aikaa... Mutta totta, silloin kun kaikki sujuu hyvin edes pienen hetken, on tunne todella vapauttava! Sama juttu, jos joskus poikien hereilläoloaikana ehtii vaihtaa rauhassa kuulumisia miehen kanssa ilman, että lause keskeytyy jatkuvasti tai joutuu huutamaan, että saa äänensä kuuluviin... :)

      Poista
  6. Kunnioitusta ilmassa....meillä on nimittäin just kans tuommoista. Heti kun selkänsä kääntää voi tapahtua ihan mitä vaan. Tänne lähtiesä kun tein viimeisiä pakkauksia ja vei tavaraa autolle...pojat olivat yläkerran vaatehuoneesta tyhjetäneet jokaisen kaapin...oli vaan niin hauskaa kun "heitti vaatteet ilmaan ja ne lenteli". Tällainen onneksi vähän harvinaisempaa kolttosta,mutta kaikkea muuta hauskaa meidän pojat osaavat kyllä tehdä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei huomasitko, Metsolassa frotelätsiä....arvaa lähtikö meille sellaisia...jee-ep...

      Poista
    2. Minä sitkeästi ohittelen näitä uutuusihanuuksia ja tarjouksia, ostolakko jatkukoon... ;)

      No mutta hyvä tietää, etten ole ainoa jonka lapset on vilkkaita ja keksii kaikenlaista äidin pään menoksi... :) Vielä kun jaksaisi joka kerta suhtautua näihin menettämättä hermoja (ainakaan totaalisesti), niin olisi kivempi kaikille...

      Poista
  7. kiva kuva ja huumori auttaa tämmöisissä temmellyksissä. kivat veljekset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veljekset saa toisiltaan näitä "fiksuja" ideoita, en voisi kuvitella että kumpikaan yksin alkaisi riehua tällaista... :) Huumori auttaa, mutta aina ei kyllä veny... :D Nyt on taas hermoja kiristelty kun on päätetty että illalla riehutaan viimeiseen asti ja nukahdetaan siinä 22.30 aikaan... Siinä on se kuuluisa oma aika hieman kortilla, puuh...

      Poista
  8. Ihana kuva! Ja tykkäät, että sinä(kin) otat eka kuvan ja järkkäät tilanteen kuntoon vasta sitten/siinä samalla. ;) I like your attitude!
    Veljesten yhteisleikit sujuu meilläkin vaihtelevasti: välillä aivan uskomaton flow leikeissä tai älyvapauksissa tai sitten itkua ja hammastenkiristystä! Kuopus on kovasti keskimmäisen perään ja esikoinen keskimmäisen casen perään ja keskimmäinen on draaman kuningas, joten onhan siinä välillä asetelmaa kerrakseen. Yritän olla liieemmin puuttumatta, selvittäkööt keskenään, takavarikoin lelut jos ei sopu onnistu tai ehdotan miten homman voisi ratkaista, vaihtelevasti. :)

    VastaaPoista
  9. Joo, asiat tärkeysjärjestykseen, hih! ;) Oon varmaankin oppinut sinulta, muistan blogistasi yhden jos toisenkin kaaoskuvan... :D

    Mulla on nyt ollut tapana melko suoraan takavarikoida kiistelyn kohteena oleva lelu, jos en ole IHAN varma kummalle se nyt oikeasti kuului. Aika nopeasti nuo keksivät jotain muuta (eli siirtyvät taistelemaan seuraavasta lelusta... ). Tänään meillä oli hyvä flow, kun piirrettiin yhdessä. Molemmat selitti tärkeenä mitä piirtävät, ja yhtäkkiä esikoinen, joka ei ole ollut kovin kiinnostunut piirtämisestä, piirsi varsin selvästi pojan pään ja sanoi että se on päiväkotikaverinsa Eino. Sillä oli kaikki silmät, nenät, suut jne... Ihan eka ihmistä esittävä kuva! Sori meni vähän aiheen vierestä, mutta olen nyt vaan niin ylpeä äiti! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanuus, mikä hetki tuo eka ihmistä esittävä piirros! <3

      Poista