Keltainen villapaita ja muita kuulumisia

lauantai 16. marraskuuta 2013




Ei, en ole tehnyt itse. Siskoni eli pojan kummitäti teki synttärilahjaksi! Samainen kummitäti on neulonut myös ainakin kastemekon, villahaalarin, villamyssyjä ja villasukkia. Ihan huipputäti siis! Keltainen väri piristää kivasti pimeintä vuodenaikaa.

Jännä miten tuollainen neulomistaito periytyy noin totaalisen epätasaisesti. Itse olen viimeksi koskenut neulepuikkoihin yläasteella käsityötunnilla ja muistaakseni kädenjälki ei ollut mitenkään kehuttava. Käsityötaitoni riittävät juuri ja juuri housujen tai verhojen lyhentämiseen. Siskoni taas on harrastanut neulomista epäsäännöllisen säännöllisesti ala-asteelta lähtien. Varsinkin kastemekko on aivan upea ja siinä on kastettu jo neljä pientä poikaa.

Töissä on ollut mahdottoman kiireinen aika. Kiireinen, innostava, väsyttävä, ihana ja kamala, kaikkea samaan aikaan. Roikun jatkuvasti jossain epämukavuusalueen laidoilla. No tylsää ei ainakaan ole! Blogin päivittämiseen ei ole tahtonut jäädä aikaa, viime aikoina postaus on usein sisältänyt tuokion sieltä, toisen täältä, kuvan ja pari riviä tekstiä. En muista, että töissä olisi koskaan ollut näin kiire silloin viisi vuotta sitten. Joko työelämä on muuttunut vaativammaksi tai sitten rahkeeni eivät riitä vastaavaan kuin aiemmin. Tai ehkä molempia yhtäaikaa.

Torstaina vietimme työpaikan pikkujouluja. Kävelin Helsingin keskustan poikki myöhään illalla ja katselin juhlivia ihmisiä, kuuntelin baarin avoimesta ovesta kuuluvaa musiikin jumputusta. Olo tuntui hyvin epätodelliselta ja haikealta. Tätä elämää ei enää ole, se ei enää tule takaisin. Voin kyllä joskus tehdä tuollaisia lyhyitä vierailuja takaisin nuoruuteen, takaisin huolettomuuteen ja pitkiksi venähtäneisiin iltoihin. Todetakseni vain, etten enää kuulu sinne, en ole siellä luonteva. Jossakin välissä - en osaa tarkalleen sanoa missä - minusta on nimittäin tullut lopullisesti aikuinen, joka huolehtii ensin muista ja sitten vasta itsestään. Ja olen onnellinen näin, äitinä.

21 kommenttia:

  1. Kirjoititpa osuvasti. Huomaan itsekin joskus pysähtyväni samantapaiseen hetkeen ja miettiväni että tuohon ei ole enää paluuta. Eräs läheinen ihminen, minua 7 vuotta nuorempi elää juuri sellaista rakkauden huumaa jossa toisen kanssa on käyty vasta muutamilla treffeillä, hormonit hyrrää ja vatsanpohjassa on perhosia. On ihana seurata tätä vierestä! :) Samalla huomaa kuinka siihen ei oman ukkokullan kanssa ole enää samalla tavalla paluuta. Silti tämä pakeneva hiusraja (no ehkei nyt vielä! ;)) ja leppoisat lauantai-illat ovat parasta mitä tiedän :)

    Suloinen villapaita! Keltainen on ihan huippuväri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, tuo rakkauden ensihuuma onkin asia ihan erikseen! ;) Sekin on vaan sellainen vaihe joka (karua kyllä) menee ohi ihan jokaisella pariskunnalla. Joka tapauksessa, hämärästi muistan kokeneeni tuonkin vaiheen hyvin vahvasti, silloin viisitoista vuotta sitten... ;) Nyt on tällaista enkä kyllä poiskaan vaihtaisi! :)

      Poista
  2. Upea paita!

    Meillä on ensi perjantaina pikkujoulut. Osa jengistä jo hehkuttelee kovasti siihen tyyliin, että onpa kiva vetää kännit ja roikkua aamuun asti jatkoila. Ohjelmassa on hyvää ruokaa ja ehkä menen muiden mukana pyörähtämään yökerhossa, mutta en todellakaan aio törttöillä kännissä pikkutunneille. Tai niin ehkä just tapahtuu kun tässä uhoan? ;) Toivottavasti ei, ei siitä oikein enää nauti.

    Upea paita, mahtava täti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin (onneksi?) buukannut pojan neljäveeneuvolan seuraavaksi aamuksi, niin oli pakko ottaa melko rauhallisesti. ;) Kivaa oli silti, hyvää ruokaa ja musiikkia riitti ja tietysti hauskaa seuraa. :)

      Mutta aamuun asti jatkoilla roikkuminen - ei pysty! Ever again! :D Hauskoja tulevia pikkiksiä sinne!

      Poista
  3. Hienosti sanottu. Samaistun ajatuksiisi.

    Ja ihana, keltainen villapaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin että tuskin olen ainoa. :) Vaikka välillä sitä valittaa äitiyden raskaudesta niin eipä tulisi mieleenkään vaihtaa tätä pois.

      Paita on ihana ja lämmin!

      Poista
  4. Kiva kirjoitus! Minäkin olen ihan mieluusti äiti ja aikuinen, jos ei tartte yökyöpelinä kiitää kapakoissa. Se homma on niiiin nähty! :) Paita on nätti ja kivaa kun on neulova täti. Multa kyllä syntyisi neuleita, kun vain saisin tältä nettailulta irrotettua aikaa neulomiseen... Ehkä sit eläkkeellä taas! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nettailu on kyllä varsinainen aikasyöppö... Mutta en usko että siltikään neuloisin, vaikka netti katoaisi johonkin. ;) Varmaan lukisin enemmän naistenlehtiä. Tai ehkä kokeilisin pitkästä aikaa maalata öljyväreilä.

      Tuokin pieni pala yökyöpelyyttä kostautui melkoisena väsymyksenä. Onneksi pojat ottivat jopa kahden tunnin päiväunet niin sain minäkin nukkua. :) Hyvin sijoitettu hoitovapaa! ;)

      Poista
  5. Aivan upea villapaita! Mä niin ihailen tuollaisia taitoja kun itse olen aivan lahjaton sillä saralla.

    Tunnistan hyvin tuon tunteen siitä, että tietty elämänvaihe on vaan ohi. Pientä haikeutta voi olla, mutta toisaalta myös helpotusta: ei sitä vaan jaksaisi enää riekkua niin paljon. Ja just näin kaiken kuuluukin olla.

    Tosin mä kyllä välillä haluan olla ihan kunnolla juhlatuulella. Työpaikan pikkujoulut menee varmasti vähän piipahtamiseksi, mutta omalla tyttöjengillä on kiva kokoontua 1-2 kertaa vuodessa ihan pippalohengessä. Nuorempi sinkkuserkkuni oli just menossa jonnekin baarireissulle ja kerroin hänelle, että mäkin olen menossa. Kesäkuussa. :D Häntä vähän hymyilytti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kamala ajatuskin jos joutuisi riekkumaan joka viikonloppu! :D Pari kertaa vuodessa on juuri sopiva määrä. ;) Niiden reissujen jälkeen taas muistaa että onkin vanha eikä jaksa... :D Ja toisaalta pääsee vähän tuulettumaan. Kotiin on kuitenkin aina ihan parasta tulla. <3

      Poista
  6. Ihana neule, kerta kaikkiaan. Siskosi on niin taitava :)

    Hyvin sanottu, se elämä on taakse jäänyttä ja hyvä niin. Mukana kulkee ihania muistoja, mutta se ei ole enää luonteva osa elämääni. Olen ollut viimeksi kunnolla humalassa vuosia sitten ja nykyään ajatuskin tuntuu jotenkin ahdistavalta. En enää halua olla humalassa, koska olen vastuussa muista ihmisistä, rakkaimmista sellaisista. En nyt mitenkään jeesustele tässä, kyllä viini maistuu edelleen :) Ihanaa sunnuntaita ja pus! A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, humala ja pari lasia viiniä on ihan eri asia. :)

      Ja kyllähän tuossa vaikuttaa sekin, että jos nyt sattuukin lähtemään kunnolla radalle, niin seuraava päivä on niin kamala että sitä miettii miten tästä edes selviää... Aikaa toipumiseen ja lepäämiseen kun ei ole, kaikkien vanhojen univelkojen päälle!

      Mutta hauskoja muistoja on kyllä moniakin, hihih.... ;)

      Poista
    2. Niin ja ihanaa sunnuntaita sinnekin! <3

      Poista
    3. Niin, itse asiassa se seuraava päivä olisikin se pahin, ilta olisi varmasti ihan toppen!! Paahdan täällä just kurpitsansiemeniä ja aamulla käytiin uimahallissa ekaa kertaa, jee!

      Poista
  7. Onpa kaunis neule :)

    Jos itse tekisin, olisi katastrofi taattu! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, en viitsi edes alkaa yrittää, se juna meni jo...! :D

      Poista
  8. Kiva neule! Munkin sisko on himoneuloja, mut mulla jäänyt sinne kouluaikoihin :D

    Minäkin luulin, että menot on mun osalta menty, mutta toisin kävi. Silloin kun lapset on pois ja dagen efterinsä saa yksin nukkua, niin juhliminenkin muutaman kerran vuoteen on kivaa ;) Sitä rakastumisen ensihuumaa sitten odotellessa... sopis toivoa että sekin vielä vastaan tulisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se vaatiikin juuri tuon, että dagen efterin voi pitää dagen efterinä! :) Ja kyllähän sun kuuluukin nyt mennä ja kyllä se rakkauskin sieltä vielä tulee... <3

      Poista
  9. Voi kun ihana villapaita! Mä halusin hans oppia neulomaan tollaisia, mutta ei...jotain helppoa onnistun tekemään kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ihan totaalisesti unohtanut, miten päin niitä puikkoja edes pidetään tai miten homma edes aloitetaan... joten olen luovuttanut! :D

      Poista