Hei mä osaan!

maanantai 20. tammikuuta 2014



Myönnetään, tunnustetaan: en ole erityisen urheilullinen. Enkä varsinkaan talviurheilullinen. Hiihtäminen, luistelu, lumikenkäily tai mikään muukaan talviextremeily ei kuulu harrastuksiini. Laskettelusta pidän, tosin sitäkään en ole harrastanut viimeiseen viiteen vuoteen. Lumilautailu taas - ei tulisi mieleenkään kokeilla. ;)

Olin samanlainen jo lapsena. Luistellessa piti haalarin sisään laittaa pepunpehmiketyyny, hiihtäminen oli kamalaa, luistimet puristivat, varpaat palelivat ja laskettelukin meni ensimmäisillä kerroilla lähinnä hississä kaatuiluksi (traumat...).

Olen ennenkin pohtinut, mahdanko vahingossa siirtää näitä vinksallaan olevia asenteitani lapsilleni. "Golf on hanurista" voisi olla mottoni. Olen aina kuvitellut, ettei lapsistanikaan ehkä voisi tulla kuin kiukuttelevia, ensimmäisestä epäonnistumisesta lannistuvia sohvaperunoita.

Kävimme tänään kokeilemassa esikoisen kanssa luistelemista ihan ensimmäistä kertaa. Kyllä, vasta nyt neljävuotiaana, vaikka kuulemma kaksivuotiaankin voi hyvin viedä jäälle ja yksivuotiaan laskettelurinteeseen! Vähän jännitti, kuinka tässä käy ja millä nopeudella luistimet lentävät penkkaan, jos niitä nyt ylipäätään saa jalkaan laittaa.

Vaan sainpa yllättyä! Normaalisti kohtuullisen lyhytpinnainen ja temperamenttinen kaveri suostui mukisematta yhteistyöhön. Tasapainohan ei todellakaan ollut hallinnassa eikä menoa voi luisteluksi kutsua, vaan sepä ei haitannut! Iloinen ja hymyilevä poika sanoi "tää on hauskaa, mä osaan!" ja kaatumiset lähinnä naurattivat. Pakko oli testata, onko korvissa ylimääräistä vaikkua, kun seuraava lause oli: "Mä voisin kokeilla suksiakin".

Mukana saattaa toki olla vähän sitäkin, että yhteisellä luistelujutulla poika sai äidin koko huomion itselleen. Kymmenen metrin päässä odottavalla velipojalla oli käynnissä itkuraivarit, kun äiti ei ehtinyt auttamaan häntä kiipeämään kivelle, ja viidentoista metrin päässä oleva koira vinkui yksinäisyyttään tolppaan kiinnitettynä.

Hei, tätä me kokeillaan ehdottomasti uudestaankin! Ehkä äitikin kaivaa luistimensa varastosta esiin.

Sisälle tultuamme sain tosin kokea aurinkoisen talvikelin seuraukset: migreenikohtaus.

24 kommenttia:

  1. Oo, hengenheimolainen (tosin mä kyllä lapsena ihan tykkäsin näistä jutuista, ja haluaisin kokeilla lumilautailua :D)! Mä ahdistun näistä super-ihmisistä jotka käy lasten kanssa joka viikko luistelemassa (joo heti kun oppii kävelemään niin eikun luistimille vaan) ja hiihtämässä (joo helposti 3-vuotiaskin hiihtelee monen kilsan lenkkejä). Ei ole MI-tään kiinnostusta noihin asioihin, ja sitten tunnen morkkista, kun pitäis ja pitäis... Noh, katotaan tuleeko siitä koskaan mitään...

    Toivottavasti pää on jo parempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pää parani puolen tunnin pimeässä pötköttelyllä ja buranalla - huh!

      Tiedän mainitsemasi superihmistyypin ja tunnen itseni aina välittömästi saamattomaksi ja laiskaksi heidän seurassaan...! :D Tämäkin luistelureissu tuli toteutettua vain, jotta poika saisi hieman treeniä pk:ssa tapahtuvaa luistelua varten, ja koska asumme aivan lähellä kenttää. ;)

      Poista
  2. Voihan migreeni, toivottavasti meni nopeasti ohi!
    Toi on kyllä mahtia, kun saa yllättyä positiivisesti! Vähän samat oli fiilikset, kun neljävee oli eilen ekaa kertaa suksilla. Sitä oikein odotti, koska kiukku tulee, muttei sitä tullutkaan! Wou.. Enemmän tätä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Migreeni tuli selätettyä nopeasti, ongelma ei ollut niinkään mikään ylikova särky vaan väreilevä näkökenttä - ensi kerralla pitää varmaan laittaa aurinkolasit päähän ulos, sen verran kirkas ja keväinen tuo aurinko jo on (aistinet rivien välistä toiveajattelun, hih...!).

      Meillä on nuo sukset vielä testaamatta (ja hankkimatta). Varmaan pian sekin on edessä!

      Poista
  3. Jess! Peukku kaikelle muulle paitsi migreenille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! :) Olin superylpeä pojan asenteesta! <3

      Poista
  4. Etkä ollut mitenkään VASTA liikkeellä 4-vuotiaan kanssa. 4-vuotiaana on oikein hyvä ikä kokeilla luistelua (ellet sitten ole jo kaavaillut hänelle NHL-uraa). Ja hiihto onnistuu yleensä lapsilla vielä helpommin. Omanikin tajusi hiihdon nopeammin kuin luistelun ja me kokeiltiin hiihtoa eka kerran 3-vuotiaana ja luistelua 4-vuotiaana. Töissä olen vuosien mittaan vienyt lukuisia lapsia hiihtämään ja luistelemaan ja molempiin hyvä aloitusikä on 4.

    -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin vaan tuntuu, että tuolla luistinradoilla ja hiihtoladuilla näkyy paljon nuorempaakin sakki kuin neljävee - se onkin eri asia, että tuleeko hommasta välttämättä mitään vai ei. ;) Hyvä kuulla empiiriseen kokemuksiisi perustuen, että olen ollut oikeilla jäljillä talviurheilun aloittamisiän kanssa. :) Kysyin minä 2,5-vuotiaaltakin olisiko halunnut luistella mutta vastaus oli jyrkkä ei.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kokemus yllätti positiivisesti niin äidin kuin lapsenkin! :)

      Poista
  6. Täällä toinen hengenheimolainen! Hiihdosta en ole koskaan välittänyt ja luisteluintokin taisi karsiutua koulun myötävaikutuksella. Laskettelusuksia tai lumikenkiä en ole koskaan kokeillut.

    Meidän isoveikka kokeili suksia muistaakseni 3-vuotiaana, mutta hiihti varsinaisesti vasta viime talvena täytettyään neljä. Ja sekin oli vaarin kanssa. Ja kertoja taisi olla pari talven aikana...

    Luistimia kokeilimme myös viime talvena neljän vuoden iässä pari kertaa ja se oli aika hankalaa. Poika ei halua kaatua ja otetta ei saa irrottaa yhtään.

    Jälkimmäisellä kerralla minä päätin näyttää pojalle, miten kivaa luistelu on, ja nyöritin lukioaikaiset luistimet jalkaani. Ensimmäinen haaste olikin yllättäen seisomaan nousu! :O Kuvittelin siis liitäväni jäällä, kuten nuoruudessa, mutta tasapainolle oli tapahtunut jotain tässä välissä! Pääsin lopulta pystyyn ja luistelin hyyyyvin varovasti kentän poikki ja takaisin - ja äkkiä luistimet pois jalasta, etten katko luitani! No, poika ainakin näki, ettei äitikään ole mestari tässä lajissa ja silti voi kokeilla ;)

    Isoveikalla on tiedossa päiväkodissa luistelua ja hiihtoa. Mun mielestä tosi hyvä juttu, että yhteiskunta yrittää kasvattaa hänestä jonkinmoista talviurheilijaa. Varmasti kaverien esimerkki pistää kokeilemaan. Mummo ja vaari ovat kovia hiihtämään, joten saavat mieluusti opettaa poikaa. Kai sitä pitäisi itsekin pari kertaa talvessa uhrautua, mutta enempää en kyllä lupaa. Ainiin, isoveikalle pitää hankkia uudet luistimet pieneksi jääneiden tilalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt heräsi ihan mielenkiinto tuota omien luistimien kokeilua kohtaan - pakko päästä testaamaan pysynkö itsekään pystyssä niillä! :D

      Haluaisinpa olla kärpäsenä havupuun oksalla katselemassa kun poikani päiväkotiryhmä lähtee luistelemaan... Siinä mahtaa olla hommaa hoitajilla saada parikymmentä lasta luistimiin ja jäälle! ;) Meidän poika ei kyllä oikein pysy pystyssä omin avuin, joten toivottavasti jolla kulla on aikaa häntä vähän talutella...

      Poista
  7. Mä oon pienenä luistellut paljon , meidän aika kahden pienen kanssa on ensi talvena :) Vielä ei viitsi, kun hyvä että pystyssä pysyvät hehehe , tai no onhan isompi jo reilu 2 mut kun noiden molmepien kanssa on liikkeellä , niiiiiih, tulee mentyä pienemmän ehdoilla. Muistelen kyllä , et niitä on sellaisia "kaksiteräisiä" ensiluistimia jotka köytetään kenkiin , voisi olla kiva. Kyllä mä teen urhelijan meijän pojasta ainakin ;) hihhih. Kivaa pakkas viikkoa sinulle ja pojille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltä löytyy oikeanlaista urheilija-asennetta ja tsemppimeininkiä, hyvähyvä! :)

      Mä olen nyt niin tyytyväinen meidän ekaan luistelukertaan, että kohta olen varmaan hankkimassa koko perheelle myös murtsikkasuksia ja kausikortteja laskettelukeskukseen... Hihih, no yksi askel kerrallaan... ;) Hauskaa viikkoa teillekin!

      Poista
  8. Ai sinä olet sitten talviurheilussa samanlainen kuin minä... täällä toinen lasketteluhissitraumainen... tosin traumat on myös isoista hiihto alamäistä jne. Koulun luistelussa Kuka pelkää (silloin sai vielä sanoa) mustaa miestä sai minut kangistumaan kauhusta... Pienempi meillä hiihtää tosi hyvin, mutta täyttää kohta 5v eikä ole ikinä luistellut *NOLO*!! Isompi aloitti luistelun n.4v ja pelaa nyt 2 x vkossa jääkiekkoa ja on niiiiiiin hyvä! Tosin minä en melkein uskalla katsoa sen menoa, vaikka muuten rakastankin jääkiekon katsomista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaatuilin kahdeksanvuotiaana sompahississä ihan urakalla... En sentään jäänyt hissiin hupusta roikkumaan kuten luokkakaverini. Vieläkin aina jännittää, kun se hissi tulee ja pitäisi tarrata kyytiin!!

      Talviurheilu ei ole mun juttuni ja toinen trauman aihe: pallopelit!!!! :D

      Vielä en tiedä mihin urheilulajeihin meidän pojilla on taipumusta (vai onko mihinkään) mutta kaikkeni teen, ettei äidin liikunta-angstit periydy! ;)

      Poista
  9. Meillä nuorempi poikanen koitti viime talvena ekan kerran luistimia ollessaan juurikin 4-vuotias. :) Viime talvena pysyi juuri ja juuri pystyssä ja tänä talvena osaa mennä jo hieman eteenpäin. :D
    Isoveikka (7-vee) oppi viime talvena luistelemaan ja nyt meno jo ihan sujuvaa.
    Nuorempina ei meidän lapsia olisi kannattanut edes viedä luistelemaan. Jokainen lapsi kehittyy niin omaan tahtiin. Toiset oppivat jo 3-vanhoina luistelemaan ja pyöräilemaan.

    P.S Ihana blogi sinulla! Liityin lukijaksi, Omassa blogissani seikkailevat myös kaksi poikaa (-06 ja -08) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja lämpimästi tervetuloa, ja tulen myös hetikohta käymään sinun blogissasi! :)

      Tuo neljävee taitaa oikeasti olla aika yleinen ikä kokeilla luistimia, vaikka eihän sitä oikein voi luisteluksi vielä kutsua. ;) Pääasia että kokeilee ja jää sellainen kokemus että ihan hauskaa, voisi kokeilla uudestaan. Siitä ne taidot sitten pikku hiljaa karttuvat, kuten teilläkin on kokemus näyttänyt. :)

      Poista
  10. Meilläkin pojalla olisi nyt 4-vuotiaana eka luistelu edessä, vaikka mä RRRRRRAKASTAN talviurheilua! :) Hiihtoa poika kokeili ekan kerran kaksivuotiaana ja viime talvena vähän enemmän.
    Olin suunnitellut, että 3-vuotiaana hän tulisi ekan kerran laskettelemaan, mutta kun ei hän millään halunnut, niin eipä siihen pakottaa voi. Ehtiihän sitä myöhemminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No muistinhan minä tuo sinun talviurheiluihastuksen, ja tämä postaus olikin tavallaan sulle suunnattu! ;D

      Tiedän perheitä, joissa yksiveetkin ovat laskettelurinteessä mukana, mutta me taidetaan vielä odotella tuon kanssa hyvä tovi...! Murtsikkasukset pitäisi varmaan hankkia pian, ihan varmasti kohtapuoliin tulee pk:sta lappua, että hiihtoa olisi tiedossa...

      Poista
    2. Hih, mä itse asiassa kirjoittelinkin tähän piiiiiiiiitkän vastauksen! :) Mutta sitten tuli joku errori ja se katosi taivaan tuuliin, enkä jaksanut enää näpytellä koko litaniaa. Ajattelin, että ehkä pitää tehdä oma postaus vastauksena tähän. ;)

      Meidän poika on sellainen todella vankan itsesuojeluvaiston omaava tietyissä asioissa ja hän ei todellakaan halunnut laskettelurinteeseen. Aika helposti sain kuitenkin itse päästettyä irti alkuperäisestä suunnitelmastani. Hiihdosta poika tykkäsi niin kauan kunnes kokeili luisteluhiihtoa (vaikka yritin sanoa, ettei sitä tarvitse nyt opetella) ja kun ei onnistunut, niin hänellä meni hermot... Ikinä en enää hiihdä. Ou jee. Jospa se jo tälle talvelle olisi unohtunut!

      Hienoa, että PK:ssa on kaikenmoista talviurheilua!

      Poista
    3. Ääk, luisteluhiihtoa! :D Voi toista... <3

      PK:ssa oli luistelu mennyt ihan hyvin, kuulemma poika oli kovasti toki kaatuillut mutta se ei ollut häntä juuri lannistanut. Ylös vaan ja uudestaan kokeilemaan kun kaveritkin oli katsomassa. :)

      Nuo errorit jotka hävittää kommentit on muuten niiiiiin ärsyttäviä....!

      Poista
  11. Meillä 3,8 v oi tänään kuin makarooni, vaikka on aina ollut innostunut lajista, kun isoveljet kaikki pelaavat kiekkoa ja on syntynyt halleilla. Häneltä ei kyllä yhtään sujut, eikä pinna pitänyt. Teillä näytti olevan jo yritystä :) Hyvä juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se varmaan vähän temperamentistakin kiinni, miten homma alkaa alussa sujua... Tänään oli naapurustossa yhdet jos toisetkin itkupotkuraivarit näemmä menossa, kenellä ladulla, kenellä jäällä. Me käytiin myös tänään jäällä, ja sujui hyvin niin kauan kun sai pitää isän kädestä kiinni. :)

      Poista