Merkintöjä kaaoksen keskeltä

lauantai 18. toukokuuta 2013



Tällä viikolla on ollut monta rautaa tulessa, muutamia mainitakseni neljä työpäivää joista kaksi työreissulla Oulussa, neljä päiväkotipäivää, muskarin kevätjuhla, koiran trimmi, hammaslääkäritarkastus sekä äidillä että pojalla, synttärijuhlintaa vol 2. ja vol 3...

Jos kotiäitivuodet jotain opettavat, niin kaaoksen hallinnan luulisi olevan yksi niistä asioista. Mutta ei, langatpäät tuntuvat olevan entistäkin enemmän hukassa! Esimerkiksi seuraavia asioita en hallitse:

  • Käsilaukkukaaos: Käsilaukustahan on yleensä mahdoton löytää etsimäänsä. Sinne pitää muistaa joka päivä laittaa ainakin avaimet, firman autotallin avain, firman kulkukortti, lompakko, kaksi puhelinta (oma ja työpuhelin), handsfree, puhelimen laturi, puuteri ja huulikiilto sekä aurinkolasit. Niin, ja läppäri. Vaipat on sen sijaan hyvä poistaa laukusta, niitä ei tarvita työpaikalla. Koko ajan tuntuu siltä, että joku tavara on kadoksissa. Erityisen hankala tilanne on, jos pitää ajaa autoa ja yrittää samalla löytää käsilaukussa soivaa puhelinta. (Ja sitten kun saa vihdoin vastattua puhelimeen, huomaa keskustelevansa englanninkielisen puhelinmyyjän kanssa.)
  • Ruuhkakaaos: Voi kettu mitkä ruuhkat! Ei muuta mainittavaa.
  • Pyykkikaaos: Jotenkin kummasti täysin minun vastuullani. Ehkä vielä jotenkin saan laitettua pyykit koneeseen ja pesun jälkeen narulle kuivumaan, mutta kuka viikkaisi pyykit kaappiin? Lisättäköön tähän yhteyteen tahrakaaos. Yhtä paitaa olen liottanut Vanishissa viisi vuorokautta putkeen, mutta tahrat on ja pysyy. Pitää varmaan luovuttaa...
  • Lelukaaos: Ne varmaan sikiävät keskenään.
  • Kaupassakäyntikaaos: Aina sieltä unohtuu ostaa jotain, ja sitten sinne pitää mennä taas seuraavana päivänä uudestaan.
  • Päiväkotivarustekaaos: Himpan vaikea tietää, miten pojat pukisi säänmukaisesti, kun itse viettää valtaosan päivästä sisätiloissa.
    • Jaa, tänään niillä olisi ollut metsäretki, tuliko laitettua mukaan reput ja eväät? No ei tietenkään.
    • Onko kaikki vaatteet varmasti nimikoitu? No ei tietenkään.
    • Onko pojilla mukana aurinkolasit ja aurinkorasvaa? No ei tietenkään.
    • Muistiko mies viedä päiväkodille ne kuivan kelin ulkoiluun tarkoitetut juuri tietyt canvashosut? No ei tietenkään. 

Huokauksia... Sanomattakin selvää, että jumppakorttia en ehtinyt tällä viikolla vinguttaa kertaakaan... Mutta sain sentään vierailla oululaisessa keilahallissa! :)



P.S. Ai niin, olikos nää nyt tosiaan ne ruuhkavuodet...? Hyvä kun ehtii edes hengittämään jossain välissä...

16 kommenttia:

  1. Voihan..! Tämä kuulostaa niin tutulta, että melkein naurattaa. Vaikka välillä meinaa päästä itkukin. Mulla on vähän samanlaisia tunnelmia, kun pitäisi kohta itsekin varustautua työreissulle eli melkein nuo kaikki kaaokset on tuttuja. Pitäisi ehkä karsia joistakin itse itselleen asettamistani standardeista. Jos kaiken pitää olla täydellisesti tai juuri jollain tietyllä tavalla, syntyy kaaos, koska ei tässä tilanteessa vain ehdi. Huomaan myös, että talvella kotirumban pyörittäminen oli helpompaa, koska oltiin paljon enemmän kotona, koska aina oli ankea sää tai pimeää. Joten siinä ehti tehdä paljon enemmän kotitöitä. Nyt niille ei ole aikaa juuri koskaan!

    No mutta tsempit kuitenkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivous- ja tiskikaaoksia en viitsinyt edes mainita tässä yhteydessä... :D Mutta joo, koko ajan tuntuu siltä, että on sata asiaa tekemättä (ja niin onkin), ja seuraavana päivänä homma alkaa taas alusta!

      Tuo työmatka jotenkin sekoitti pasmat lopullisesti, onneksi nyt on viikonloppu! Ja kahdet synttärijuhlat, heh...

      Poista
    2. Niin, ja kiitos vertaistuesta! <3

      Poista
  2. Kaaosta kerrakseen! Sanasta ruuhkavuodet on kyllä tullut mun inhokkini, jotenkin kummasti olen sisäistänyt sen tarkoittavan sitä, että olet koko ajan menossa jonnekkin tai sinun pitäisi olla menossa jonnekkin ja vihdoin kun olet siellä tiedät koko ajan, että sinun pitäisi olla jossain muualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just noinhan se taitaa mennä... Joku talon rakentaminen tai remontointi tästä vielä puuttuisi! :D

      Poista
  3. Oih...kuulostaa stressaavalta! Kovasti tsemppiä! Karsi, karsi ja karsi. Äläkä vaadi itseltäsi liikaa. Monesti 80 % työpanos riittää asiassa kuin asiassa.

    Olen kuvitellut haluavani takaisin työelämään, mutta tätä lukiessani alkaa hieman hirvittää...No, eiköhän siitäkin selvitä! :)

    Paitsi että meidän pojat joutuvat ilmeisesti eri hoitopaikkoihin, kun kaikkialla on niin täyttä! :( Siis jos aloitan työt syksyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ensi viikko on rauhallisempi!

      Tuon 80% työpanoksen olenkin ottanut käyttöön jo nelipäiväisen viikon muodossa ja muutenkin kurvailen mutkia suoriksi asiassa kuin asiassa... Esimerkiksi kaksveesynttäreiden juhlinnan olen ulkoistanut muualle, ettei tarvitse siivota täällä kotona. ;)

      Iso osa stressistäni tulee ruuhkaisesta työmatkasta, jos sitä välttyy niin elämä on kyllä helpompaa...

      Voi harmitus jos pojat joutuvat eri hoitopaikkoihin! :/ Toivottavasti kuitenkin kohtuullisen matkan päähän toisistaan?

      Poista
  4. Huh, musta tuntuu, että nyt on jo niin vauhdikasta tämä meno, että miten sitä syksyllä pysyykään mukana, kun pitää viedä lapset ihan oikeasti viedä hoitoon. No, paras miettiä sitä vasta sitten. Tai yrittää ennemminkin olla miettimättä, tehdä vaan mitä on tehtävä.

    Tsemppiä sinne härdelliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinpä, ei tässä oikein ehdi miettiä liikoja... Ja onhan tässä kaikessa hyvätkin puolensa, kuten kiva työ, työkaverit ja säännöllinen palkkapussi. ;) Olisipa palkkapussi niin iso että voisi vielä palkata siivoojan ja koiranulkoiluttajan... :)

      Poista
  5. Tutulta kuulostaa =) meillä vaan on ton lisäks sotkukaaos ja pihakaaos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotkukaaos löytyy toki sekin, mutta pihakaaokselta vältymme kun piha on postimerkin kokoinen. :)

      Poista
  6. Huoh, kuulostaa kyllä aidosti kiireiseltä, tsemppiä!!! Muistatko, kun me aina aikanaan ennen lapsia päiviteltiin "kiirettä", mitään ei kerkee tehdä etc... Little we knew, sanon minä, kun sunkin viikkoa miettii...

    A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, todellakin... Siis mikä kiire silloin muka oli?? Omaa aikaa joka tapauksessa koko ilta, hyvin ehti vaikka mitä, ja viikonloppuisinkin vaikka maata sängyssä koko päivän jos sattui huvittamaan!

      Poista
  7. AAMEN!!!!!! Kiirusta pitelee, indeed.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinnekin! :)

      Onneksi huomenna saa "levähtää" hoitovapaapäivän merkeissä...

      Poista