Lastenvaatetaudin etenemisvaiheita

torstai 7. maaliskuuta 2013

Perustuu empiiriseen tutkimukseen.

Mulle se Pico!
Kuva täältä


Vaihe 1. Tulet ulos ensimmäisestä ultrasta. Olet pökerryttävän kutkuttavan onnellisessa olotilassa. Hyökkäät ensimmäiseen kauppaan jonka näet (Prismaan, oho) ja jalkasi valuvat lastevaateosastolle. Ostat hihattoman bodyn kokoa 50. Talvivauvalle (!). Siis mielettömän käytännöllistä. Bodya ei tulla pitämään kertaakaan (se päätyy naapurin tytön nukkeleikkeihin), mutta lastenvaatekärpänen on puraissut.

Vaihe 2. Olet ottanut äitiyspakkauksen. Huomaat pukevasi vauvaasi pakkauksen yltiöneutraaleihin ja tylsiin vaatteisiin ja kavereilta saatuihin nyppyisiin ja kulahtaneisiin vaaleansinisiin potkareihin hieman pitkin hampain. Suuntaat lähimpään Lindexiin ja ostat kasan yhteensopivia bodeja ja housuja. No niin, paljon parempi. Nettikaupoista sinulla ei ole vielä aavistustakaan.

Vaihe 3. Löydät huuto.netin. Lähdet etsimään vedenpitävää haalaria ja uusi maailma avautuu sinulle. Aluksi olet edelleen aivan pihalla erilaisista merkeistä, ominaisuuksista ja mitoituksista, mutta tulet hankkineeksi käytetyn vaatekappaleen jos toisenkin, ja opit pikkuhiljaa. Äitiysvapaiden myötä hieman rajoittuneen elämäsi kohokohtia on odotella päivän postia pikku nyssäköineen. Perustelet harrastusta itsellesi siten, ettei tähän hommaan oikeastaan edes mene rahaa. Myöskään postilaatikostasi ajoittain löytyvä lumppukasa ei tapa intoasi. Ostat ja myyt, ostat ja myyt. Opit ulkoa postin hintataulukon ja keksit että ruokakaupan muovipusseja voi aivan hyvin käyttää vaatekappaleiden pakkausmateriaalina. Nettikirppistelyriemullasi ei ole rajoja, kun löydät Facebookin kirppikset ja viihdytät itseäsi lukemalla joidenkin vaatekappaleiden ympärillä käytäviä taisteluja.

Vaihe 4. Käyt lastenvaatekutsuilla. Kauhistelet törkeän hintaisia ja yltiökirjavia vaatteita. Ostat kuitenkin pari bodya. Kotona alatkin oikeasti tykätä vaatteista. Liityt nettiyhteisöön ja koet pienen hurahduksen. Hurahdus laantuu noin vuoden sisään. Tunnistat silti edelleen lähes jokaisen ko. lastenvaatemerkin kuosin sellaisen vastaan tullessa.

Vaihe 5. Löydät nettikaupat. Ja kaikki ne uudet merkit. Pakko olisi saada yhtä sun toista, mutta kalliilta tuntuvat. Sitten löydät nettikauppojen alekoodit. Ensin tilaat varovasti yhden paidan. Sitten pari talvihaalaria ja pipot. Sitten kenkiä. Pidät kuitenkin huolen siitä, että tilauksiisi tulee aina jonkinmoinen alennus. Muutut Postin vakioasiakkaaksi ja ihmettelet, miksi he edes enää kysyvät henkkareitasi tiskillä, eiköhän naama ole tullut jo tutuksi...?

Vaihe 6. Löydät lastenvaateblogit. Googletat jotain lastenvaatetta ja päädyt lastenvaateblogiin, jossa sitä esitellään. Oho, onko tällaisiakin olemassa?? Ja näin monta! Luet ja koukutut. Ostat lisää rytkyjä blogeista lukemiesi vinkkien perusteella.

Vaihe 7. Lopullinen sekoaminen. Nyt sinulla on sitten oma blogi. Joka keskittyy lastenvaatteisiin. Että tämän vakavammaksi tämä ei kai voi enää mennä (ellet sitten perusta omaa lastenvaatekauppaa)? Samalla huomaat, ettet enää haluakaan ostaa alennuksesta niitä edellisten kausien jämiä, tai käytettyjä kirppisvaatteita, vaan ihastut aina uusimpiin malleihin ja kuoseihin. Kaverisi kysyvät sinulta neuvoa lastenvaatteiden hankkimisessa. Tiedät, missä nettikaupassa on milloinkin mitäkin alennuksia. Podet ajoittain ostoahdistusta ja samalla kuitenkin nautit hävettävän pinnallisesta mielenkiinnonkohteestasi, joka piristää päivääsi.

Vaihe 8. Palaat töihin. Lastenvaatetautisi paranee. Toivottavasti.

P.S. Lue Leopardikuningattaren mainio pohdinta merkkipelleydestä täältä. :)
P.P.S. Maria et co puolestaan on havainnut täällä, että jotkut lastenvaatehörhöilijät ovat niin viileitä, etteivät kehtaa myöntää hifistelevänsä, vaikka hifistelevätkin. Mainio uusi blogi muuten!
P.P.S. Huomioi sosiaalisen median vaikutus lastenvaatehörhötykseen. Se on suuri! Jos haluat oikeasti parantua, luovu internet-yhteydestä.

47 kommenttia:

  1. Minäkin olen ajatellut, että jospa tämä loppuisi kun palaan syksyllä töihin :) Toisaalta taas, miksi pitäisi? Tämä "harrastus" ja hörhöily on varmasti mukavaa vastapainoa työlle kun iltaisin lasten nukahdettua istuu hetkeksi koneelle ihania lastenvaatteita ihailemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta on tuokin! :) Toiveissa olisi, että hörhöilyni palaisi kuitenkin jälleen sellaiselle kohtuulliselle tasolle. ;)

      Poista
  2. Piristi päivää!
    B:n ja K:n mutsi

    VastaaPoista
  3. Mulla on blogiähky ja lastenvaate ähky. Keväisin ja syksyisin joka blogissa on vain ja ainoastaan samat bloggauksen aiheet joka ikisellä, otetaan esim keltainen Pico tai Po.pin farkkukuosi, Mini rodinin mallisto tai ainakin me&i...yöäk! Mua aina naurattaa nää blogiportaalit ja kilpailu kuka kerkeää ensimmäisenä blogata jostain tietystä hitistä ja eri sanoin lähes samoilla kuvilla kuitenkin edetään. Ja hei; eniten naurattaa blogi matot, blogi sohvat ja nää tapaamishommat jossa voit livenä tavata lempi(portaali)bloggarin...Ehkä mä vaan oon liian keski-ikäinen tai mulla on (onneksi )muutakin elämää kun lastenvaatteet tai blogisisustus;)
    T. joku joka joskus jopa itsekkin bloggaa lastenvaatteista ja jopa käyttää merkkituotteitakin ja saattaapi johonkin sisustusideaankin tarttua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ähkyissä on se piirre, että ne ovat ohimeneviä. Hetken kun antaa ajan kulua, niin se ähkyn aiheuttaja alkaa taas vetää puoleensa... ;)

      Poista
    2. Joo, niinhän se taitaa mennä...esim. viikonlopun syntymäpäivä mässäilyn jälkeen päätin, etten enää ikinä syö suklaata ja jo aamupäivän aikana mennyt levy pähkinäsuklaata*hih*...
      Pätee siis kaikenlaisiin ähkyihin, I think;D

      Poista
    3. :D

      Ai niin, piti lisätä, että kävijätilastojen mukaan eniten luetaan juuri noita Pico- ja muita hittituotepostauksia. Mistähän sekin sitten johtuu..? ;)

      Poista
    4. Joku "vanhempi" bloggari kirjoitikin aikanaan, että kaikkein eniten lukijoita tavoitti aina ostospostaukset ja vaikka kuinka muista aiheista kertoili jäivät ne aina huomioimatta:) Nykyään (jo vuoden verran)kyseinen blogi onkin salasanan takana.

      Kyllähän nämä Picot yms. todistavat median, tässä tapauksessa blogien mainosvoiman ja meidän ihmisten laumasieluisuuden;), tarpeen olla samanlainen kun joku muu, kuulua joukkoon:)

      Ja missään nimessä en aiheesta kirjoita jostain tietystä blogista, vaan oman mielipiteeni "yleisellä tasolla" ja senkään ei kuulunut kuulostaa nega painotteiselta:D

      Poista
  4. Vau, aika hyvin kuvasit taudin etenemisen vaiheet. Ja moni detalji osui kohdallani niin nappiin, että oikein nauratti. Multa puuttuu vain se lastenvaateblogi. On vain oman heikkouden tilitysblogi. ;) Mutta onneksi on kohtalontovereita.
    P.S. Mäkin olin ajatellut, että intoilu menisi ohi kun menen töihin mutta vielä sellaista ei ole tapahtunut. Olen varmaan ollut liikaa saikulla. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelleen odottelen blogisi vk-postausta. ;)

      No mä odotan josko tämä intoilu ainakin hieman laantuisi, kun ei hengaa päikkäriaikaan netissä muiden vertaistensa kanssa lastenvaatesekoilemassa. Ja kun ei vietä suurinta osaa päivästä lasten seurassa heidän vaatteitaan katsellen (niisk). :)

      Poista
    2. Heko heko, ehkä mä vielä pläjäytän jonkun vk-postauksen. Tosin kevään suhteen juna meni jo. Jospa syksyksi. Tai ensi vuonna. ;)

      Mutta sen sanon, että töihin paluu aiheuttaa kyllä selviä vieroitusoireita, kun ei pääsee someen ja varsinkaan blogeihin samaan malliin. Niin, ja onhan sitä vaatteiden käyttäjääkin vähän ikävä. Niisk tosiaan.

      Poista
  5. Tää on niin koettu :D Sitä töihin paluuta odotellassa, miten ihmeessä toisilla äideillä on varaa olla kotona jopa vuosia, mä menen vararikkoon jo tässä yhdessäkin vuodessa!
    Leopardikuningatar tosin hyvin muistutti, että ei ne kaikki äidit hurahda...
    Mutta vähän kyllä on blogiähkyä ilmassa itselläkin, kieltämättä samat asiat käydään eritahdissa joka blogissa läpi. Ei oikein omaakaan kirjoitus intoa löydy, kun tuntuu, että jokainen päähän pälkähtävä aihe on jo "niin nähty".
    Mutta nyt jatkamaan Väri-rpä-suoran innoittama henkkamaukka shoppailua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaikki äidit hurahda ja he ovatkin varsin normaalia sakkia. :D Ehkä he ovat hurahtaneet johonkin toiseen asiaan?

      Minusta taas tämä blogimaailma on niin mielenkiintoinen, etten ole vielä ähkyilllyt. Ja mainioita tyyppejä olen täältä löytänyt, monia blogeja on kiva seurata ihan kuulumismielessä. :)

      Poista
  6. Oikein osuttu, noin se on mennyt miinus mun kohdalla se bloggaaminen lastenvaatteista ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se onkin sitten se viimeinen vaihe, jään odottelemaan koska se alkaa kohdallasi! ;)

      Poista
  7. Hyvä kuvaus!
    Toki tuossa taudissa on eri tasoja ja olenkin yrittänyt järkeistää hankintoja. Toki tiettyjä merkkejä harrastan, mutta määrän yritän pitää kohtuullisena lasta kohden(yritystä ainakin). Niitä mitä arvostan, jaksan myös pidempään katsella ja jopa pienemmälle herkuimmat säästää. Ja laatu maksaa(joskus p...kin), kuten Po.pin pariin olen palannut hyvän laadun ja tarjonnan vuoksi. Tosin edullisistakin voi joskus hyviä löytöjä tehdä, kuten Name it:ltä tein parit housulöydöt.
    Ja olen muutamasti huomannut että äidit, jotka eivät raaski/halua lapsilleen ihania vaatteita ostella, niin ostelevat surutta sisustustavaraa isoillakin summilla eikä tunnu missään. Hulluutensa siis jokaisella. Partylite härpäkkeet lie kuuluu heidän pakko saada listalle..hih!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just noin, että hullutuksensa kaikilla! Joku panostaa vaikka kalliisiin ruuanlaittovälineisiin ja astiastoon, mutta eipä sitä kukaan tule kummastelleeksi. :)

      Olen tullut samaan lopputulokseen, että kannattaa panostaa niihin, joista oikeasti tykkää. Niitä jaksaa katsella, ja niistä saa vielä hyvin rahoja poiskin, kun myy eteenpäin. Ja määrät lienevät melko kohtuulliset meilläkin. Puolessatoistaviikossa on kaikki pidetty, jos ei pyykkiä ole pessyt välillä.

      Poista
    2. Tässä oli musta hyvä pointti, että jokainen käyttää rahaa siihen, mistä tykkää. Mullakin on tuttuja, jotka esim matkustelee hulluna tai käyttää tosi paljon rahaa omaan vapaa-ajan viettoon (ravintoloihin yms) ja lapsilla on päällä haalarit vm -97. Eikä siinä mitään, jos edelleen vettä pitävät.

      Poista
  8. Vitsit, että tää oli hyvin kirjotettu. :D Mulla on meneillään vaihe 7. :D Pahin vaihe kai..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tämä tästä voi kai enää pahemmaksikaan muuttua... ;)

      Poista
  9. Näinhän se menee! :D Tosin ei se töihinmeno sitä paranna, silloin vaan on enemmän rahaa ostaa niitä vaatteita! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tervetuloa uusi lukija! :)

      Ai höh, mä ajattelin että tästä voisi parantua ihan pikapuolin. :) Toisaalta en vastusta lisätuloja kolmen ja puolen vuoden kotiäitiyden jälkeen...

      Poista
    2. Heh, jotenkin mä kuvittelin jo lukevani sun blogia mutta en sitten lukenutkaan! :) Pakkohan se oli liittyä kun on keltainen Picokin mainittu. ;)

      Poista
    3. "Keltainen Pico" on hyvä sana uusien lukijoiden houkutteluun. ;)

      Poista
  10. hehee aika osuvaa mitä nyt eka kohta meillä meni niin että se ekan ultran jälkeen esikoiselle ostettu lyhythihainen pallobody on ollu käytössä kaikilla meidän neljästä lapsesta ja tallessa edelleen ja mä muistan edelleen sen kauppareissu ku lapsettomuuden jälkeen vihdoin uskals sen ekan vaatteen ostaa tulevalle vauvalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinulla on sitten osunut se eka ostos ihan nappiin!

      Poista
  11. Hei, miten ihmeessä voit tietää mun tekemisistä ;) Loistava juttu!

    VastaaPoista
  12. Kiitos! Ihanaa, että on muitakin samanlaisia. :)

    VastaaPoista
  13. Hauska postaus! :D

    Mulla on tulossa talvihaalaripostaus kohta, tosin vähän normaalista poikkeavassa sävyssä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan Jennin postausta! Arvaan hyvin, että sävy on hieman toinen. ;)

      Poista
    2. Minäkin odottelen postaustasi innolla! ;)

      Poista
  14. Niin totta! Nauroin ääneen! :)) Olen hei oikeasti miettinyt sitä lastenvaateliikkeen perustamista, eli tämä todellakin on etenevä sairaus. En käsitä, miten olet voinut kuvata nuo etenemisasteet niin osuvasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No lukihan tuossa alussa, että perustuu empiiriseen tutkimukseen! ;D

      Olen minäkin (salaa) miettinyt sitä lastenvaateliikkeen perustamista, mutta tullut sitten järkiini. :)

      Poista
  15. Näinhän se meni, paitsi että reilu neljä vuotta kotiäitiyden jälkeen työelämässä ei ole saanut intoa vieläkään laantumaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, nähtäväksi jää kuinka mulle käy tuon asian suhteen, kun töihin palaan! ;)

      Poista
  16. Totta! Aamen!
    Mietin tuota, että kyllä se töihinmeno vaikuttaa paljon: ei niin jaksa intoilla. Mutta kyllä mä silti haluan, että pojilla kivannäköiset vaatteet on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menisiköhän se niin, että muutamaan ekaan viikkoon ei jaksa intoilla, mutta sitten kun arki taas tasaantuu, niin on aikaa ajatella näitä turhuushömpötyksiä...? :) Esimerkiksi sitten, kun pitää ruveta ostelemaan noita t-paitoja kesäksi...? ;)

      Poista
    2. Epäilisin, että noin siinä tulee käymään, koska niitä paitoja täytyy joka tapauksessa hankkia. :D
      Ja tais meille just yks hm paketti tulla ja Fok it- hihamerkitkin pojille tilasin... ;)
      Tuunaan niillä hm-hupparit.
      Mutta kuka saa keskiviikko-krokon, kuka perjantai-pingviinin ja kuka säihkyturvan?

      Poista
    3. Tuollaisista hihamerkeistä en ole kuullutkaan! Ja varmasti vaikea valinta mikä kenellekin... P.s. Oot muuten ollut aikaisin hereillä tänään... ;)

      Poista
    4. No nou kidding. Join kokonaista KAKSI lasia punaviiniä illalla, SAMMUIN/nukahdin ja heräsin aamuyöllä hirveään oloon. Oikeesti, sitä se VUOSIEN absolutismi teettää. No redwine for me.

      Poista
    5. Ohoh! :D Punaviini on kyllä pahasta tuossa mielessä, juonkin mielummin valkoista. :)

      Poista
  17. Hehh,hyvä postaus! Niin totta joka sana! :D

    VastaaPoista