Joulukorttipolitiikka

torstai 20. joulukuuta 2012

Meillä on ainakin yksi jouluperinne: joulukortit teipataan aina jääkaapin oveen. :) Ja jos tila loppuu, niin kollaasia jatketaan pakastimen oven puolelle.


Olen useimpina jouluina lähettänyt itsekin joulukortteja. Aluksi vain muutamia, tänä vuonna niitä taisi olla noin viisitoista. Korttipolitiikkamme salat:

  • Minulla on joulukorttien lähettämistä varten ihan oma osoitelistansa, jota säilytän siellä tärkeiden papereiden laatikossa. Useimpina vuosina kadotan tuon listan, ja kokoan sen uudestaan kamalalla vaivalla.
  • Joulukorttien osoitteiden ja tervehdysten kirjoittamiseen ei mene kauan. Iloista Joulua! ja siinäpä se. Runosuoni ei täällä päin pulppua. :) Erityispahoittelut vielä huonosta käsialasta.
  • Korttien laatu vaihtelee vuosittain, joskus on jotain itse räpellettyjä kuten tänä vuonna, joskus on lasten tonttukuvia ja joskus on Tiimarin kortteja. Ihan inspiraation mukaan mennään.
  • Joulukortteja lähetetään vähintään isomummoille, mummoille, kummeille, kummilapsille ja sisaruksille. Sen kaukaisemmille sukulaisille, tai ainakaan niille joita ei ole tavannut vuosikausiin, ei tarvitse lähettää.
  • Sen lisäksi joulukortteja lähetetään tärkeimmille ystäville: lapsuudenystävät, koulukaverit, opiskelukaverit, työn kautta saadut ystävät. Tietysti vain niille, joiden kanssa on edelleen tekemisissä, ja jotka on ehkä tavannut ainakin kerran kuluneen vuoden aikana.
  • Äitikaverit: en lähetä. Enhän välttämättä edes tiedä/muista heidän sukunimiään, saati sitten osoitteita. :)
  • Naapurit: vien postilaatikkoihin kortit seinänaapurille, sekä niille naapureille joiden kanssa näemme säännöllisesti pihalla lasten kanssa (=lapsiperheille). Lisäksi seinänaapurin kanssa on ollut tapana vaihtaa suklaarasiat jouluaattona, joko Fazeria tai Pandaa.
  • Vuosien varrella listalta on pudonnut pois joitakin tahoja, kuten italialainen kirjeystäväni teinivuosilta. Joinakin jouluina en ole lähettänyt kortteja ollenkaan. Näin taisi käydä ainakin sinä vuonna kun esikoinen oli juuri syntynyt ja olin ihan pihalla kaikesta normaalista elämästä muutenkin.
  • Jos saan joulukortin joltain uudelta, odottamattomalta taholta, saatan äkkiä selvittää tämän tahon osoitteen ja lähettää hänelle pikaisesti joulukortin ykkösluokassa. Vähän noloa. Mutta olisiko vielä nolompaa jättää lähettämättä. En tiedä. No viimeistään seuraavana vuonna sitten olen taas ajan tasalla.
  • Lapsista otettuja tonttukuvakortteja en lähetä sinkuille tai lapsettomille pariskunnille. Ei ne niitä ymmärrä arvostaa samalla tavalla kuin sukulaiset.
  • Sitten vaan kortteja postittamaan ja lähetyksiä vastaanottamaan! Aika hauska harrastus! :) No stress!

4 kommenttia:

  1. Meillä on se politiikka, että kortteja en lähetä. Ja meille tulleet käytän sytykkeinä -joulun jälkeen. Ei mulla mitään niitä vastaan ole, ei vaan kiinnosta. Olen sillai paha ihminen. ;)
    Tänä vuonna on tullut kaksi ihan älyvapaata valokuvakorttia: yksi ihan vaan käsittämättömän huono ja toinen jossa tätini poseeraa miehensä kanssa ihme asuissa. Se oli hauska. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sekin on hyvä politiikka! Mutta varo vaan, jonain vuonna saatat vaikka sortua... ;) Minullakin kiinnostus on kasvanut hiipien. Kohti keski-ikää, kenties?

      Poista
  2. Mä olen ripustellut kortteja lankaan, viime vuonna ylhäältä alaspäin roikkumaan ja kun tänä vuonna yksi pätkä olisi niistä niin kiinnostunut, niin tällä kertaa meille tulleet kortit päätyivät lippuviirin näköisesti katon rajaan.

    Minä kyllä lähetän kortteja, jostain syystä tuntuu, että niitä tulee vuosi vuodelta lähetettyä enemmän, vaikka sekalaisia kavereita aina karsiutuukin joukosta.

    Ihkut lapsikuvakortit tuli tänä vuonna kaikille. Piti oikein teettää niitä kahteen eri otteeseen, kun ei eka kerralla oikein laskut täsmänneet, niin nyt riittää naapureille ja muillekin, joille en välttämättä olisi korttia edes lähettänyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korttiviiri kuulostaa kivalta! :)

      En uskaltanut lähteä toteuttamaan tonttukuvauksia tänä vuonna... Olen todennut lähes mahdottomaksi tehtäväksi kuvata lapsiani niin että molemmat olisivat suht paikallaan ja katsoisivat ehkä suunnilleen kameraan päin. :)

      Poista