Kun aikaa ei ole - tätä se tarkoittaa

maanantai 24. elokuuta 2015



 



Mitä se käytännössä tarkoittaa, kun on kiire? No esimerkiksi näitä asioita:

  • Äiti näyttää jotenkin vähän viimeistelemättömältä. Vaateparret eivät oikein sovi yhteen keskenään. Kaapissa on kaksikymmentä toppia, mutta ei yhtään niiden kanssa käyvää hametta. Kun tämä puute konkretisoituu akuuttina vaatekriisinä, ei ole aikaa lähteä kauppaan metsästämään loppukesän helteisiin mutta kuitenkin työkäyttöön sopivaa hametta. Nettishoppailutkaan eivät auta näin hätäiseen ongelmaan, sitä paitsi nettihuteja on tullut tehtyä liikaa muutenkin. Ja muitakin huteja: paritkaan kiireessä sovitellut kengät, mukamas hyvät löydöt, eivät oikein istu. Odotellaanpa siis että ilmat viilenevät, ehkä ensi kesään sitten astetta viisaampana.
  • Paitsi, että ne aamut ovat jo viileitä - kaapissa ei yleensä ole yhtään puhdasta neuletakkia, joka olisi silitetty käyttöä varten. Eipä tietenkään.
  • Lastenkin päiväkotikamppeet tulee pakattua vähän sinne päin. Olikohan siellä lokerossa vaihtoteepaita? No ei aina muista.
  • Muitakin juttuja tuppaa unohtumaan - sähköposteihin ja tekstareihin vastaaminen, palaverin varaaminen ja kummilapsen nimpparit (synttäritkin vähän rimaa hipoen). Neljävuotis-neuvolalääkärikin on varaamatta, synttäreistä on kohta neljä kuukautta.
  • Äidin vatsan ympärillä oleva, noh, rengas, näyttää sekin viimeistelemättömältä, tai viimeistellyltä, miten sen nyt ottaa. Ne on niitä raskauskiloja ne. Neljä-viisi vuotta takana ja still going strong. Kun aikaa ei ole, liikuntaharrastuksesta on muka helppo lintsata. Kun aikaa ei ole, hotkii välipaloja ja mitä-sattuu -lounaita. Illalla olisi ehkä hetki aikaa, mutta kukkuu kuka jaksaa lähteä lenkille klo 21.30?
  • Sitä paitsi, kun (omaa) aikaa ei ole, niin sitä vaan ajautuu priorisoimaan. Kun se hetki tulee, niin itse ainakin haluan tehdä silloin juuri niitä juttuja, jotka lataavat kaikista eniten. Niitä juttuja, joita oikein odottaa. Kuten vaikka tällaisen avautumisen naputtelu.
  • Jääkaapissa on yleensä kamaa, joka on homeessa. Visusti purkeissaan. Pitää aina hakeutua ihan tiettyyn mielentilaan, että kykenee avaamaan purkit kaapiakseen niiden sisällöt pois.
  • Sisätiloissa ei muutenkaan näytä ihan tyylipuhtaan esimerkilliseltä. Ajanpuutteen lisäksi on kyllä pakko syyttää tästä aurinkoa. Siivotaan sitten syssymmällä. Ja käydään läpi se epämääräinen laatikko, jossa on sikin sokin paristoja, postimerkkejä, kuitteja, kyniä, purkkaa, kumilenksuja, lunastamaton arpa (2€), ovenkahva ja lasten onnittelukortteja.
  • Pihalle ei syntynyt aitaa, eikä pensasaitaa tänä kesänä. Eikä edes istutettu puita. No onneksi ne puut vielä ehtii, aita taitaa mennä ensi kesän to do -listalle.
  • Se tarkoittaa sitä, että kun teet jotain, oikeastaan pitäisi jo olla jossain muualla. Kun sovittelet antaumuksella niitä hameita ostoskeskuksessa, kello näyttää jo ihan iltaa ja olisi kiva nähdä lapset ennen kuin he menevät nukkumaan. Huono omatunto kolkuttaa.
  • Tärkeitä hetkiä ovat ne kiireettömät hetket: Esimerkiksi se, kun aloitat työt ihan tosi aikaisin aamulla, avaat koneen ja käyt sen latautuessa hakemassa mukillisen teetä. Siitä sitten päivän kiireisiin. Yleensä ihan hyvillä fiiliksillä!


4 kommenttia:

  1. Kuulostaa niiltä kuuluisilta ruuhkavuosilta. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se kuulostaa. Ja mistään ei malttaisi luopua - sehän se siinä onkin ongelma kun yrittää ehtiä ihan kaiken.

      Poista
  2. Huh. Toivottavasti helpotti edes vähän, kun kirjoitit tuon kaiken ulos. Onkin ollut ikävä näitä osuvia ja taitavia kirjoituksiasi (vaikka toki toivoisin, että kiireesi helpottaisi).

    Tsemppiä! Kannattaa muistaa, että kaiken ei todellakaan tarvitse olla täydellistä - eikä edes lähelle sitä :)

    Tämän luettuani mietin, miten ihmeessä ehdin käydä töissä sitten joskus, kun (jos) niitä töitä taas saan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä se helpotti, kovastikin! :D Oikein stressaavan päivän päätteksi perusavautuminen, kerrankin jonkun muun kuin miehen niskaan... ;)

      Täydellistä ei tarvitse olla, mutta kun nyt saisi edes sen neuvolalääkärin varattua jossain vaiheessa... :D

      Kiitos tsempeistä! Kyllä sitä ehtii, ja jaksaa, ja paljon helpottaa kun opettelee sanomaan ei.

      Poista