Ihan rutiinilla

lauantai 13. syyskuuta 2014










Nyt ne isäkuukaudella olleet työkaverit palailevat töihin. Päästyäni nurisemasta siitä, millaiseen pulaan he olivat minut jättäneet, onnistuin kysymään, miten meni: "No joo, menihän se. Mutta ne rutiinit...". Päättelin siis, että rutiineja oli hankala sietää. Aamupuuro, leikkiä, ulkoilu, lounas, päiväunet, tiskikone, pyykkikone, välipala, leikkiä, vaimo kotiin, ovesta ulos, vapaus. Olettaisin.

Pohdiskelin, kuinka hyvin sitten itse siedän rutiineja. Päädyin siihen tulokseen, että siedän minä kohtuullisen hyvin. Kykenen suorittamaan asioita toistuvasti tuntematta suurta levottomuutta, joskus siitä ihan nauttien. Rutiinien toisto tuo turvaa paitsi lapsille myös itselle. Kaikki tietävät, miten hommat menevät ja silloinhan se homma yleensä myös toimii.

Työni on osin rutiineja, suurilta osin ei niinkään. On jännitystä, yllätyksiä, hikoavia kämmeniä ja haasteita. Niistä vasta nautinkin! En ahdistu muutoksesta.

Tulin siihen tulokseen, että sopiva yhdistelmä on paras. Rauhalliset hetket ja ihanasti pakkaa sekoittavat kohokohdat. Molempia tarvitaan, jotta elämä ei olisi liian tylsää tai liian poukkoilevaa.

Mutta kaavoihin en halua kangistua. En ole se, joka menee lounaalle joka ikinen päivä klo 11.00 ja hakee iltapäiväkahvin klo 14.30. Tiistaisin jumppa, perjantaina siivouspäivä ja lauantaina sauna. Ei. Pitää olla tilaa improvisaatiolle.

Miten sinä ja rutiinit tulette toimeen keskenänne?

11 kommenttia:

  1. Mä kannatan rutiineja. Tietty jousto saa olla, mutta esimerkiksi iltapuuhissa oon aika tarkka. Meillä homma menee ihan hulinaksi, jos nukkumaanmeno viivästyy... Joten siksi runko on simppeli: klo 17 pikku kakkonen, sen jälkeen iltapala, pesut ja iltasatu. Pedissä molemmat muksut on pikkusen klo 19 jälkeen ja unessa klo 19.30 mennessä, paitsi jos ilta on venynyt. Silloin alkaa kamala härdelli ja uni on ihan hukassa. Samoin pyykit pitää pestä joka päivä, koska muuten kori on ihan täysi eikä ole kuivatuspaikkoja. Tää ei tietty ois ongelma, jos vaatetta ois reilusti kaapissa, mutta etenkin mun oma valikoima on aika suppea... Joten pakko pestä, että sitä vaatetta ois. Tietyistä jutuista pidän kiinni, mutta se nyt on mulle yks ja sama, että kattooko lapset aamulla lastenohjelmia vai leikkiikö sillon mieluummin leluilla. Tai että mitä syödään aamulla. Neuvottelujuttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin illoissa rutiinit on kyllä aika must! Muuten menee hulinaksi, on kantapään kautta (usein) todettu. Mutta joskus olisi ihana, kun lapset vaan taianomaisesti kävelisi itse pesemään hampaat, lukemaan sadun, ja nukkumaan, ja itse voisi rötvästellä sohvalla... ;)

      Meillä pyykkikone taas pyörii vain viikonloppuisin (paljon) ja viikolla ehkä kerran. :)

      Poista
  2. Rutiinit on ongelma mulle. En kertakaikkiaan kestä niitä! Työrutiinin haluan: 8-16, ma-pe. Kaikki muu syö naista. Meillä on järjestys, missä asioita tapahtuu, kunnon rutiineja ei. Ehkä mä oon jollain tavalla kasvanut siihen omassa lapsuudessa. En tiedä. Tylsistyn tosivhelposti. Toisaalta tosi pienet jutut riittää elämykseksi, kuten nyt vaikka vihreet pullat.

    Tän takia varmaan mulle myös sopii noi muksut lyhyellä ikäerolla. Ei ole tylsää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ihanan erilainen kommentti kuin Heinillä! :D

      No mutta näin minä olen päätellytkin, että rutiinit ja sinä ette ihan mätsää. ;) Sinun juttuja onkin ihana seurailla, niin saa jännitystä omaan tylsyyteen!

      Työajoissa nautin joustavuudesta. Päivä alkaa noin 7.30-10 ja päättyy noin 15-18. Aina sen mukaan kuka vie ja kuka hakee ja miten milloinkin. Arjen pelastus.

      Poista
    2. Se on pakko vielä lisätä, että käytännössä työ rytmittää arjen niin, että rutiinit ON vaikka hiukan rimpuilisikin. ;) ja muuten <3 ei me nyt kuitenkaan mitään erityistä tehdä.

      Poista
  3. Elämä lasten kanssa on helpompaa kun on rutiinit ja jonkinlainen aikataulu. Varsinkin kun ei ole toista aikuista jolle lykätä vetovastuu. Tietää itekkin, että iltapesut ja iltasatu, ja sit itekkin pääsee huilaamaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Mutta silti itseä tympii aina välillä... ;)

      Poista
  4. Meillä on rutiineja yritetty pitää aika tiukasti. Usein se sujuu eikä ahdista, mutta välillä ärsyttää tosi paljon. Erityisesti kuopus on sellainen aikapommi, että jos lounasta ei ole nenän edessä klo 11:25 mennessä, niin räjähtää. Onneksi esikoisen kanssa voi jo välillä vähän sooloilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän lapset yrittää sooloilla ja päästä eroon päiväunirutiinista. Ehdottomasti kiellettyä! :D

      Poista
  5. Oi miten söpöt reput!! Ja minä ja rutiinit, mä rakastan rutiineja ja niin tuntuu tekevän meiän tyttökin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reput on kyllä ahkerassa käytössä olleet. :) Rutiinit toimii, vaikka joskus meinaa tylsyys iskeä... ;)

      Poista