Liikenteessä

torstai 24. lokakuuta 2013

En tiedä, kuinka moni teistä voi samaistua tähän postaukseen, mutta tässä kuitenkin palanen arjestani...

Istun arkipäivisin autossa yhteensä noin kaksi tuntia, joka on aivan järkyttävän pitkä aika. Joku voisi myydä tätä ajatusta sillä, että sehän on nyt sitä omaa aikaa. Ei mene läpi! Jos omaan aikaan ei liity syöminen, lukeminen, television katsominen, nukkuminen, liikkuminen, älypuhelimen räplääminen tai bloggaaminen, silloin se ei ole mitään omaa aikaa. :) Toki autossa voi juoruta puhelimessa kaverin kanssa, vaipua ajatuksiinsa (ja selailla lemppariblogeja liikennevaloissa) tai kuunnella musiikkia, jos nyt jotain hyviä puolia yrittää etsiä.

Olen huomannut, että moottoritiet ovat täynnä ääliöitä. Klassinen esimerkki ääliöydestä on verenpaine tapissa kaahaava Audi- tai mikälie katumaasturikuski, yleensä keski-ikäinen todella tärkeä mieshenkilö. Se ilmaantuu hanuriisi sadanviidenkympin vauhdilla juuri, kun olet ohittamassa rekkaa ohituskaistalla, välkyttää pitkiä valoja, huitoo ja pui nyrkkiään. Koska itsekin ajat jo lievää ylinopeutta, eikä pikku Opelistasi lähde enempää tehoja, yrität pysyä rauhallisena, sillä tiedät kyllä kumpi tässä on se ääliö. Ääliökuski ohittaa oikealta, kiilaa mielenosoituksellisesti, ilmeilee ja näyttää käsimerkkejä, ja sinusta ohi päästyään ahdistelee seuraavaa kuskia siinä loppumattomassa jonossa. Moottoritien päässä se on kuitenkin niissä ihan samoissa liikennevaloissa, ruuhkaliikenne kun ei vaan vedä, ellei autoon satu ilmaantumaan siipiä.

Ehkä paras, hykerryttävin tunne maailmassa on nähdä tällainen maanteiden kuningas idioottikaahaaja poliisin pysähdyttämänä. Vahingonilo paras ilo!

Mutta miksi jaksan liikennettä? Kaksi syytä: isommat neliöt ja tukiverkostot. 

14 kommenttia:

  1. Jaan fiiliksesi. Moottoriteiden törtöt on oma lukunsa, nämä jästipäät joilla on ne ihan omat ylinopeussääntönsä. Oikeen kuohahti jo lukiessa. Mä aina toivon niitä poliiseja paikalle, mutta ehei, mun tapauksessa ne vain hurahtavat ohi niiden nyrkkinsä ja keskisormiensa kanssa ja itselle jää vähän paska maku suuhun vaikka ei syytä olisikaan. Minä aina mietin että mihin näillä on niin kiire että pitää ajaa ylinopeutta (ja vaarantaa kaikki muut siinä samalla)? Näitä kun näkee ihan sunnuntaisinkin. Luulisi moisen olevan vain kauheaa energian hukkaamista. Tosin ehkä minä näin kotiäitinä en vaan vielä tiedä mitä se kiire on ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieheni juuri bongasi moottoritiekaahailijan poliisien pysäyttämänä, ihan paras fiilis kuulemma! :)

      En kanssa tajua mihin voi olla niin kamala kiire näillä maanteiden kuninkailla, jos nyt ei ole vaimo synnyttämässä tai muuta vastaavaa. Lähtisivät matkaan viisi minuuttia aiemmin...? Kyllä minäkin olen mielestäni kohtuu kiireinen, mutta en halua silti vaarantaa itseni saati muiden henkeä sen tähden. :)

      Poista
  2. Onneksi en voi samaistua, mulla ei ole edes ajokorttia :) Aika usein kuulen, että pitäisi hankkia, mutta ei jumalauta, miksi haluaisin jonkun auton kontoilleni, rahanmenoa vaan ja kuka sitä muka huoltais??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auo on kyllä riesa, kallis ja epäekologinen sellainen! Hyvä jos pärjäät ilmankin! :)

      Mutta toistaiseksi olen autoni vanki, työmatka on niin pitkä että julkisilla menisi ainakin 1,5h yhteen suuntaan - ei pysty!

      Poista
  3. Ääh, väsyttäväähän kulkeminen on. Se on selvää. Mutta ne tukiverkostot ja neliöt on isoja juttuja!
    Mulla on 10minuutin työmatka ha olen siitä äärettömän onnellinen. Mies kulkee minunkin edestäni, että toisaalta päiväkotiin viemiset ja tuomiset lieveilmiöineen ovat kontollani, no ihan hyvin tämä toimii. Aina on monta eri puolta asioilla! Toivottavasti työmatkoihisi löytyy joku kiva juju. Äänikirjat? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, kadehdin sua!

      Äänikirjojakin olen joskus kokeillut, ehkä pitäisi taas hankkia uusi!

      On tässä yksi mainio optio: etätyö! Huomennakin pidän etäpäivän. Viikossa kun on yksi hoitovapaapäivä ja yksi etäpäivä, niin joutuu liikenteeseen vain kolmena päivänä viikossa.

      Poista
    2. Hyvä, hyvä etätyölle! Mäkin teen välillä etätyötä kotoa, välillä olen toimistolla. Keventää varmasti mukavasti sun viikkoa, että vaan kolmena päivänä on kulkemiset. Saatko hyvin tehtyä etätyöpäivinä? Mä saan ihan hyvin kun sille päälle satun, jos on jotain vaikeeta niin sit venyn ja vanun ja nysvään. Toisaalta kotona ei mene aikaa palavereissa ja kahvilla... ;)

      Poista
    3. Saan tosi hyvin tehtyä etäpäivinä, tässä nytkin istunut seitsemän ja puoli tuntia putkeen koneella ja nakuttanut menemään. :) Nyt lapsia hakemaan!

      Poista
  4. Jaan tuskasi, vaikken itse autoilekaan. Vieressä istuessa näkee myöskin noita "maanteiden ritareita" :/ Saisivat ratsata niitä ihan tosissaan!

    Mies käyttää päivässä pari tuntia työmatkoihin, joskus enemmänkin. Tuntuuhan se pitkältä ajalta, mutta sen vuoksi mekin voimme asua väljemmin ja lähempänä sukua. Ja lähellä luontoa.

    Etätyö kuulostaa ihanalta luksukselta. En ymmärrä, miksi se on edelleen monilla työpaikoilla niin vaikea toteuttaa, vaikka hyödyt ovat selvät? Hienoa, että olet saanut puhuttua itsellesi etätyöpäivän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etätyö on meillä nykyään onneksi ihan normi ja tosi monet tekevät etätöitä viikoittain. :) Myös välineet siihen on kunnossa: etäyhteyden lisäksi myös online-kokoukset.

      Poista
  5. Tästä ollaan juteltu niin monesti ja kuten sanoit, neliöt ja tukiverkko ratkaisevat asian. Yksi vinkki tuli mieleen, että osaisitko kuunnella äänikirjoja? Moni kaveri on niitä kuunnellut esim ruuhkabussissa ja osa mieltynyt kovastikin. Itse en ole koettanut, mutta saattaisin kokeillakin :) Viikonloppuja, A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilein äänikirjoja silloin ennen äippälomia, kaksi kirjaa taisin kuunnella. Voisikin taas ostaa jonkun uuden!

      Poista
  6. Ymmärrän TÄYSIN! Mulla menee ihan hitusen vajaa tuo kaksi tuntia autossa, talvella varmasti melkeinpä se. Argh. Turhaa aikaa...

    Täällä lakeuksilla olisi kyllä neliöitä tarjolla lähempää työpaikkaakin. Mutta kun on määräaikainen työ, niin ei viitsi tehdä ratkaisuja sen perusteella, kun mahdollinen uusi työ voisi olla kaupungissa joka on lähempänä. Plus meillä on nyt NIIIIIIN ihana hoitopaikka.

    Silti. Silti tuo aika tuntuu niin turhalta. Jostain syystä aamulla se on mun mielestä ihan ok, mutta iltapäivät harmittavat valtavasit. Sitä haluaisi jo niin kotiiiiiiiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo on totta, aamut menevät vielä, mutta iltapäivät on kurjia ja sitäpaitsi silloin ainakin täällä on ruuhkaakin enemmän...

      On nämä aikamoisia palapelejä, kun yhtälössä on mukana oman työpaikan sijainti, miehen työpaikan sijainti, mahdollisen tukiverkoston sijainti, se millaiseen asumiseen on varaa missäkin, millaisessa ympäristössä perhe viihtyy jnejnejne... Ja kohta tässä pitää vielä miettiä sekin, että missä lapset on koulussa. Sitten kun koulut ovat alkaneet, ei ainakaan enää haluaisi muuttaa. Vaikka ei tässä nyt mitään muuttoa olla suunniteltukaan. :)

      Nykyisessä työpaikassa on kuitenkin hyviäkin puolia vaikka sijainti sucks: lyhennetty työviikko ja etätyömahdollisuus. Ei mitään itsestäänselvyyksiä nekään. :)

      Poista