Keltainen on Po.P

 

... Ja vihreä on muuten vaan ihana!

Keltainen takki on meidän aivan ensimmäinen Po.Pin ulkovaate, ja hyvin tyytyväinen voin raportoida olevani! Takki istuu kivasti, se on sopivan kevyt ja notkea, ja kaikesta (hiestä) päätellen hyvin tuulta pitävä ja siten riittävän lämmin. Alla on toki vielä fleecetakki. Koon puolesta tämä mahtuu aivan varmasti vielä syksyllä, ehkä on liikaa odottaa että vielä vuodenkin päästä? Lyön itseäni näpeille joka kerta, kun meinaan tilata jostakin alesta jemmaan Molo Kidsin Hoplan denim-värisenä. Ei me tarvita sitä, ei ei!

Ostin myös "hyvän asiakkaan" (milloin minusta on sellainen tullut?) -30% alesta Crocsin kumpparit molemmille pojille. Niin, koska mikäs se sellainen lastenvaateblogi on, jossa ei muka Crocsin kumppareita nähdä?? No sitä minäkin. Ja ne ovat juuri niin hyvät kuin joka paikassa kehutaan! Saatan haluta itselleni samanlaiset.

Kellojen siirtäminen ei sekoittanut rytmiämme, kun vaellettiin aamulla tämä pitkä lenkki, skipattiin päikkärit ja käytiin riehumassa synttärijuhlilla - pojat olivat sikeässä unessa jo klo 20. Iltaan jäi ruhtinaallisesti aikaa treenata Jillianin tsemppaamana. Aivan jokaisena päivänä en ole treeniä ehtinyt tehdä (uuups!), mutta seitsemänä päivänä jo kuitenkin. Ja (ainakin mielikuvissani) olen heti paljon vahvempi, hih..!

Mainiota alkavaa viikkoa!

Kakkakirja - uusin lastenkirjamme

Kun luimme Kakkakirjan (Pernilla Stalfelt) ensimmäisen kerran, kokemus oli hupaisa. Pojat unohtivat toistensa nujuuttamisen ja kiehnäämisen kokonaan, ja kuuntelivat kakkatarinoiden yltiörealistista mutta silti hyvin luonnollista etenemistä suu auki ja välillä epäuskoisesti hihittäen. Itsekin hämmennyin kirjan suorasukaisesta yksityiskohtaisuudesta ja mutkattomuudesta. Iltasatuhetkestä muotoutui kokonaisuudessaan vallan hauska, sillä tottahan kakka- ja pieruhuumori tepsii sukupolveen jos toiseenkin ja myöskin sukupuolesta piittaamatta.

Niin, kakkahan on vain kakkaa, ja miksikäs ei omistaisi aiheelle kokonaista kirjaa? Vähän jäin kahden vaiheille pohtimaan, ruokkiiko kirja vain muutenkin juuri nyt "in" olevia kakkapuheita vai esittääkö se asiat niin sopivan maanläheisellä tavalla että koko kakka-asian mystisyys hieman hälvenee lapsen silmissä. Ainakin se auttaa aikuista kertomaan lasta niin kovasti kiinnostavasta asiasta!

Tämä kirjastosta lainattu Kakkakirja lienee lainatuimpien joukossa, sillä sen verran kulunut se jo on. Ehkä siis voin olettaa, että muidenkin päiväkoti-ikäiset ovat kiinnostuneita kakasta?

Tällä postauksella osallistun myös Sinisen keskitien Blogien Lastenkirjaviikko 2014 -haasteeseen.

Mistä kivoja pussilakanoita?

Onko lapsellasi:

A. vauvapeitto
B. aikuisten peitto
C. juniorpeitto ??

Jos vastasit C, niin mistä kummasta löydät kivan näköisiä 120 X 160-kokoisia pussilakanoita? Tämä lakanakoko tuntuu olevan joku väliinputoaja, sillä valikoima ei ole mikään suuren suuri, ja monesta paikasta tämän kokoisia ei löydy lainkaan.

Meillä on jonkin aikaa ollut nämä juniorpeitot ja niissä yhdet sopivat pussilakanat, eli Finlaysonin keltaiset norsut. Toisille oli huutava tarve, joten etsin kuumeisesti sellaisia, jotka miellyttäisivät silmää ja sopisivat lastenhuoneen värimaailmaan. Kunnes sitten Annolta nämä harmaaraidalliset löysinkin. Värejä oli myös pinkki, sininen ja limenkeltainen, täältä näet lisää kuvia.

Missä muualla olet törmännyt kivoihin vaihtoehtoihin?

P.S. Tänään vielä voimassa Blaa!:n alekoodi BIRDS, jolla saat -20% alennuksen kaikista kaupan tuotteista!

Nallukka on maailman napa

Nallukka, aka "Navvukka" on pienemmän poikani tärkein tavara - siis aivan ehdottomasti tärkein, ehkä suurin piirtein maailman tärkein asia! Menee jopa pikkuautojen edelle.

Nallukka on oltava paikalla, kun on aika käydä nukkumaan. Niin kotona kuin päiväkodissa. Se asetellaan pään päälle peitoksi, ja sen alta paljastuvat usein hikiset kiharat lapsen herätessä. Nallukan päälle on toki hien lisäksi joutunut muutakin mukavaa mönjää, kuten puuroa, verta, räkää, oksennusta, kuolaa... you name it (pahoittelut yltiörealistisesta listasta).  Nallukka on pesty varmasti kymmeniä kertoja, mutta siitä ei enää taida saada oikeasti puhdasta. Silti ei tulisi mieleenkään harkita sellaista hullutusta, että Nallukasta luovuttaisiin.

Nallukka on muistaakseni tullut meille esikoisen vauvalahjaksi, mutta se otettiin käyttöön vasta kuopuksen unikaverina. Tämä kun ei tuttia syönyt, niin ihan jo pienestä vauvasta asti uneen päästiin tehokkaimmin Nallukkaa hipelöimällä.

Kukaan ei tarkalleen tiedä, mistä Nallukka on meille tullut. Tämä on siinä mielessä harmillista, että minulla ei ole hajuakaan mistä voisin hankkia meille varanallukan. Google tosin löysi pari vuotta sitten vastaavan jenkkilästä, mutta sen verran kalliilla postikuluineen, että tilaus jäi tekemättä. Sittemmin tämäkin Google-osuma on kadonnut. Vähän sinne päin olevia muka-nallukoita on kyllä kokeiltu pariakin erilaista, mutta eiväthän ne tietenkään ole sama asia.

Pari kertaa olen kaartanut päiväkodilta takaisin kotiin, ja taas päiväkotiin - no tietenkin Nallukan vuoksi. Tai oikeastaan poikani vuoksi. ♥

Jumpaten

Lauantai-aamupäivän hyvä tuuli pulppusi lapsista, auringosta, leikkipuistosta, keltaisesta ja sinisestä väristä, kirjastoreissusta, mudasta, tukaaneista, silmien siristelystä, tähdistä, kumppareista ja... no, auringosta!

Tänään on sen sijaan kärsitty kolottavista lihaksista. Mutta pelkästään hyvällä ja innostavalla tavalla. Otin nimittäin Miiman treenihaasteen vastaan, ja oh boy, kylläpä tuli tarpeeseen! En ole nimittäin ehtinyt liikkua kunnolla ihan liian pitkään aikaan. Hävettää ja suorastaan... no... **ttaa.

Eilen siis pistin jumpaten ja humpaten Level 1 -treenin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se sai lihakset maitohapoille ja hien virtaamaan. Aivan täydellistä. Treenin idea on se, että se on kestoltaan lyhyt, mutta se on tehtävä joka päivä. Enkä mitenkään, vaikka kuinka yrittäisin, voi väittää, etteikö minulla olisi aikaa vajaata puolta tuntia päivässä kotona tapahtuvaan treeniin! Ja juuri tällä argumentilla Miima minut mukaan saikin!

No niin, hophop, nyt taas treenivideon pariin!

Blaa!:n uutuudet ja alekoodi

Jokin aika sitten ruikutin täydellisen trikoopaidan perään. Kotimaisuus, hyvä malli, loistava laatu, tyylikäs kuosi, oikeanlaiset värit...

No nyt muuten täyttyi melko moni kriteeri! Saimme Blaa!:lta mallailtavaksi ja ihan ikiomaksi pidettäväksi kolme uuteen Black Birds-mallistoon kuuluvaa trikoovaatetta: sinapinkeltainen paita (Honey Bird), harmaa paita (Grey Bird) ja harmaat leggarit mustilla lintukuvioilla.

Meillä on ollut aiemmin yksi Blaa!:n paita, ja tiesin näiden olevan melko reilua mitoitusta. Esikoiselle (n. 105cm) otin keltaisen paidan koossa 110cm, ja kuopuksen (n. 95cm) asu on kokoa 98cm. Paitojen koot sattuivat oikeaan, kasvunvaraa löytyy hyvin vielä syksyllekin. Paitojen malli on slimmi ja pitkähkö, eli juuri sellainen kuin pitääkin. Leggarit ovat huippuhyvän malliset hoikalle lapselle, ja pysyvät päällä ilman mitään erityiskiristystoimenpiteitä.

Blaa!:n kuosit ovat aiemmin olleet värikkäitä ja vähän retroja. Hauskoja mutta jos osaan oikein haistella, niin lastenvaatemuoti on menossa hieman pelkistetympään suuntaan, jossa kirjavuus vähenee ja coolius lisääntyy. Pisteet Blaa!:lle uudistumiskyvystä!

Ja se laatu. Muiskis! Ei enempää kommentoitavaa!

Et varmaan voinut olla ihastumatta? No nyt on sun onnenpäiväsi, sillä Blaa! tarjoaa lukijoilleni -20% alennuksen kaupan tuotteista koodilla BIRDS. Koodi on voimassa 27.3.2014 asti ja se koskee myös jo alennettuja tuotteita. Kauppaan pääset tästä linkistä!


P.S. Tämä oli sitten blogihistoriani ensimmäinen blogiyhteistyöpostaus. Hyvää kannattaa odottaa! ;)
P.P.S. Tiedustelin muuten, mahtaako malliston vaatteita tulla kesäksi lyhythihaisena, mutta luvata eivät kaupasta uskaltaneet.

Piposelfie

Kuten nämä selfiet ansiokkaasti todistavat, mulla on sitten tänä keväänä tällainen turbaanirusettimeininki omassa ulkoilussani!

Jos se Papun rusettipipon rusetti tuntui olevan vähän too much, niin tässä on hieman hillitympi rusetti. Tämä NopsuPopsun valmistama pipo on tilattu Lasten Taikamaasta. Pipo on kaksinkertaista trikoota ja istuu tosi kivasti!

P.S. En oikeasti ole yhtään pipoihmisiä, näytän niiden kanssa ihan urpolta, mutta pakko se on pää jollain keinolla pitää lämpimänä!