Vähän erilaiset ensilumikuvat

Meillä oli hetki luppoaikaa lasten kanssa vähän oudommassa ympäristössä ja ajattelin toiveikkaana, että tehdäänpä pieni kävely pellonlaitaan ja otetaan samalla kauniita kuvia hentoisesta ensilumesta. Törmättiinkin jonkun henkilökohtaiseen kaatopaikkaan ja käännyttiin äkkiä takaisin. Omalla tavallaan ihan kiinnostavaa katsottavaa silti... No, tästäpä tuli nyt outo postaus. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Just My Luck!

Voi pojat, mikä viikko!

• Puhelin meni rikki - tippui lattialle ja näyttö meni säröille. Juuri kun pääsin vannomasta, että ihan just pian ostan tähän sen suojakuoren. Nyt operoin 2007 -vuotisella nokialaisella, jolla ei edes pääse nettiin.
• Auto jätti meidät päiväkodin parkkipaikalle. Puoli tuntia yritin käynnistellä autoa ja puoli tuntia odottelimme taksia, kotona olimme noin klo 18. Voitte kuvitella lasten nälän, väsymyksen ja vilun. Puhumattakaan omastani! Silloin jos koskaan toivoin pojille hoitopaikkaa kävelymatkan päässä kotoa...
• Samana päivänä iltapalalla siivoilin kaksi kaatunutta maitolasillista ja kolautin pääni keittiön lamppuun. Ei mun päivä!
• Päiväkodissa päätettiin että nyt just olisi hyvä aika pienemmänkin pojan päästä eroon vaipoista. No niinhän se onkin. Mutta voitte siis kuvitella pyykin määrän.
• Parina yönä olen saanut nukuttua vain noin viisi tuntia, kun työasiat ovat pyörineet mielessä. Koko maailma kun pitää saada valmiiksi ennen joulua.

Olen shoppailuterapian tarpeessa!!

Tanssilattian kuninkaalliset

Minua ja miestäni yhdistää tietyssä mielessä hävettävän huono musiikkimaku - molemmat (puolisalaa) tykkäävät oikein kunnon tanssimusiikista. Siis sellaisesta, joka kai uppoaa parhaiten alle parikymppisiin tyttöihin. Mies oli löytänyt uuden radiokanavan - nimeltään Loop - joka keskittyy vain ja ainoastaan tällaisen hölkötysmusiikkiin. Kanavalla soi jatkuvassa luupissa Avitsii (hih!) eiku Avicii, Calvin Harris, Britney Spears, Rihanna, David Guetta ja muut tanssilattian kuninkaat ja kuningattaret. Ja meikäläiset jammaa.

Viikonloppuna vietimme rentouttavan kylpyläloman (huom! ilman lapsia) parin tunnin ajomatkan päässä kotoa, ja suuri osa lomanautintoa olivat automatkat tätä jumputusta kuunnellen. Ja viime perjantaina pidin etäpäivää ja naputtelin konetta kahdeksan tuntia putkeen (erittäin tehokkaasti vieläpä) kuunnellen samalla Aviciita Youtubesta. Vähänkö olin transsissa sen jälkeen... No okei, kyllä se tietyssä pisteessä alkaa jo hieman tulla korvista ulos.

Nuoruushan näistä tietysti tulee mieleen, vaikka biisit ei ihan samoja silloin olleetkaan. Miksikähän tätä musiikkia oikeastaan sanotaan nykyään? Silloin ysärivuosina se oli teknoa tai housea ja se oli silloin ihan uusinta uutta. Ne oli niitä aikoja kun saattoi tanssia vaikka koko yön vailla huolen häivääkään. *kaihoisa huokaus, sittenkin*

Ihan nuoria ei kai enää kuitenkaan olla. Sen huomasi viimeistään siitä, että kotimatkalla kylpylästä pysähdyimme tunniksi shoppailemaan moottoritien varrella olevaan Design Hilliin. Täynnä Marimekkoa, Finlaysonia, käsintehtyjä konvehteja, Aarikkaa, ekologisia ja hyväntuoksuisia pesuaineita, muumijuttuja lapsille ja mitä kaikkea. Epäilepä, etten olisi silloin viisitoista vuotta sitten mennyt näin ekstaasiin tällaisessa paikassa...!

Mutta siitä musiikista vielä: tähän malliin!

Takkipostaus

Minäkin vähän mattimyöhäsenä lähdin mukaan takkihaasteeseen. Hauskintahan tässä oli yrittää selittää silmiään pyörittelevälle miehelle, miksi kasaan takkeja pinoon ja otan valokuvia. No hullulla on hullun hommat. ;) Päätin laittaa pinoon meidän lasten kaikki takit, koska pelkistä talvitakeista olisi tullut varsin köykäinen kasa - vain yksi takki molemmille. Olen todella pysynyt siis kohtuudessa! Viime keväänä sen sijaan lähti hieman lapasesta välikauden kanssa, ja kevättakkia löytyykin vähän joka lähtöön. Osa tuosta pinosta odottelee tosin myyntiä - pikkuveljen takit eivät ole enää keväällä sopivia.

Joka tapauksessa - tällä hetkellä takkien lukumäärä näyttää olevan yhteensä kymmenen (sadetakkeja ei laskettu mukaan). Merkkeinä KappAhl, Ticket, Molo Kids, Lindex, Reima, Mini Rodini. Osa ostettu uutena, osa käytettynä, osa täydellä hinnalla, osa alennuksella. Osa kahden pojan käyttämiä, osa vasta ensimmäisellä kierroksella.

Haalareita puolestaan löytyy yhteensä kuudet. Että luulisi näillä pari mukulaa vaatettavan..? Silti vaikuttaa siltä, että ensi keväälle on tehtävä ainakin jotain välikausivaatehankintoja esikoisen otettua kasvuspurttia.

Tämän valokuvaussession päätteeksi kiikutin kaikki välikausitakit ja -housut talviteloille. Naulakkoon jäivät roikkumaan vain tummansininen ja ruskea KappAhlin parkatakkikaksikko. Tulisikohan kohta ensilumi jo tännekin??

Paras laulukirja ikinä! Ja muut lahjaideat

Joululahjavinkkini kaikille lapsille on tämä uuden sukupolven laulukirja (Soili Perkiö: Soiva Laulukirja). Jos ei nuottien luku suju tai oktaavit muuten vaan ole äipällä ja iskällä kohdillaan, niin tästä kirjasta saa nappia painamalla pianosäestyksen. Varoitus - saatat oppia uusia lastenlauluja!

Olen pähkinyt pojille lahjaideoita. Ei muuten ole kaikista helpointa!

Kuulun sellaiseen koulukuntaan, jolle lelun mieleisyys lapselle menee ulkonäön edelle. En siis kavahda muovia, metallia, hahmoja tai muutakaan epäesteettistä, mutta lelun kestävyys on tärkeää. Ja yleisperiaatteena: less is more.

Tällaisia toiveita on ainakin kirjattu ylös:

Sitten seuraa laiskan äidin pimeä paljastus - meillä ei käytetä yöpukuja. Joo luit ihan oikein! Yöasuina ovat tähän saakka toimineet tavalliset päivävaatteet: trikoopaidat ja -housut, jotka on sitten aamulla vaihdettu puhtaisiin. Outo käytäntö, tiedän. Ehkä meidän pitäisi ryhdistäytyä? Jatkossa meidänkin lapsemme siis saavat rutiineihinsa uuden ulottuvuuden: yöpukuihin pukeutumisen. Tässä muutamia vaihtoehtoja:

Pehmeitä paketteja ei taideta muuten juuri antaa. Onhan tuota vaatetta kertynyt ihan riittämiin. ;) Tätä sinistä Molo Kidsin paitaa en kuitenkaan voinut vastustaa siihen alessa törmättyäni, sillä tiesin että esikoinen rakastaa sinisiä vaatteita - tässä versio josta pitävät sekä äiti että poika. Saatoinpa muuten jo antaakin sen pojalle. Menestys! Otetaan vastaan lisää vinkkejä kivannäköisistä sinisistä paidoista, onhan lapsen omia mieltymyksiä kuunneltava. ;)

Kuva: LillaCompany

Joko te olette aloittaneet joululahjojen pohdinnan?

Kauniit hetket

On marraskuullakin kauniit hetkensä:  huurtuneet lehdet ja ruohonkorret, riitteessä oleva vesi, pajunkissat ja matalalta paistava aurinko! Myös puhelu ystävälle, päiväuniaan nukkuvat lapset, kupillinen teetä ja pala suklaata. Ehkä jakso saippuasarjoja, jahka blogeilta ehdin. Mainittakoon vielä palkkapäivä ja vuosi jälkijunassa joulukoristeeksi tilatut La Case de Cousin Paul -valopallerot. Unohtamatta sitä, että ensi viikonloppuna pääsemme miehen kanssa kahdestaan vuorokauden mittaiselle kylpyläreissulle. Positiivisen ajattelun voima, näin helppoa se on! ;)

Keltainen villapaita ja muita kuulumisia

Ei, en ole tehnyt itse. Siskoni eli pojan kummitäti teki synttärilahjaksi! Samainen kummitäti on neulonut myös ainakin kastemekon, villahaalarin, villamyssyjä ja villasukkia. Ihan huipputäti siis! Keltainen väri piristää kivasti pimeintä vuodenaikaa.

Jännä miten tuollainen neulomistaito periytyy noin totaalisen epätasaisesti. Itse olen viimeksi koskenut neulepuikkoihin yläasteella käsityötunnilla ja muistaakseni kädenjälki ei ollut mitenkään kehuttava. Käsityötaitoni riittävät juuri ja juuri housujen tai verhojen lyhentämiseen. Siskoni taas on harrastanut neulomista epäsäännöllisen säännöllisesti ala-asteelta lähtien. Varsinkin kastemekko on aivan upea ja siinä on kastettu jo neljä pientä poikaa.

Töissä on ollut mahdottoman kiireinen aika. Kiireinen, innostava, väsyttävä, ihana ja kamala, kaikkea samaan aikaan. Roikun jatkuvasti jossain epämukavuusalueen laidoilla. No tylsää ei ainakaan ole! Blogin päivittämiseen ei ole tahtonut jäädä aikaa, viime aikoina postaus on usein sisältänyt tuokion sieltä, toisen täältä, kuvan ja pari riviä tekstiä. En muista, että töissä olisi koskaan ollut näin kiire silloin viisi vuotta sitten. Joko työelämä on muuttunut vaativammaksi tai sitten rahkeeni eivät riitä vastaavaan kuin aiemmin. Tai ehkä molempia yhtäaikaa.

Torstaina vietimme työpaikan pikkujouluja. Kävelin Helsingin keskustan poikki myöhään illalla ja katselin juhlivia ihmisiä, kuuntelin baarin avoimesta ovesta kuuluvaa musiikin jumputusta. Olo tuntui hyvin epätodelliselta ja haikealta. Tätä elämää ei enää ole, se ei enää tule takaisin. Voin kyllä joskus tehdä tuollaisia lyhyitä vierailuja takaisin nuoruuteen, takaisin huolettomuuteen ja pitkiksi venähtäneisiin iltoihin. Todetakseni vain, etten enää kuulu sinne, en ole siellä luonteva. Jossakin välissä - en osaa tarkalleen sanoa missä - minusta on nimittäin tullut lopullisesti aikuinen, joka huolehtii ensin muista ja sitten vasta itsestään. Ja olen onnellinen näin, äitinä.