Minua ja miestäni yhdistää tietyssä mielessä hävettävän huono musiikkimaku - molemmat (puolisalaa) tykkäävät oikein kunnon tanssimusiikista. Siis sellaisesta, joka kai uppoaa parhaiten alle parikymppisiin tyttöihin. Mies oli löytänyt uuden radiokanavan - nimeltään Loop - joka keskittyy vain ja ainoastaan tällaisen hölkötysmusiikkiin. Kanavalla soi jatkuvassa luupissa Avitsii (hih!) eiku Avicii, Calvin Harris, Britney Spears, Rihanna, David Guetta ja muut tanssilattian kuninkaat ja kuningattaret. Ja meikäläiset jammaa.
Viikonloppuna vietimme rentouttavan kylpyläloman (huom! ilman lapsia) parin tunnin ajomatkan päässä kotoa, ja suuri osa lomanautintoa olivat automatkat tätä jumputusta kuunnellen. Ja viime perjantaina pidin etäpäivää ja naputtelin konetta kahdeksan tuntia putkeen (erittäin tehokkaasti vieläpä) kuunnellen samalla Aviciita Youtubesta. Vähänkö olin transsissa sen jälkeen... No okei, kyllä se tietyssä pisteessä alkaa jo hieman tulla korvista ulos.
Nuoruushan näistä tietysti tulee mieleen, vaikka biisit ei ihan samoja silloin olleetkaan. Miksikähän tätä musiikkia oikeastaan sanotaan nykyään? Silloin ysärivuosina se oli teknoa tai housea ja se oli silloin ihan uusinta uutta. Ne oli niitä aikoja kun saattoi tanssia vaikka koko yön vailla huolen häivääkään. *kaihoisa huokaus, sittenkin*
Ihan nuoria ei kai enää kuitenkaan olla. Sen huomasi viimeistään siitä, että kotimatkalla kylpylästä pysähdyimme tunniksi shoppailemaan moottoritien varrella olevaan Design Hilliin. Täynnä Marimekkoa, Finlaysonia, käsintehtyjä konvehteja, Aarikkaa, ekologisia ja hyväntuoksuisia pesuaineita, muumijuttuja lapsille ja mitä kaikkea. Epäilepä, etten olisi silloin viisitoista vuotta sitten mennyt näin ekstaasiin tällaisessa paikassa...!
Mutta siitä musiikista vielä: tähän malliin!
Viikonloppuna vietimme rentouttavan kylpyläloman (huom! ilman lapsia) parin tunnin ajomatkan päässä kotoa, ja suuri osa lomanautintoa olivat automatkat tätä jumputusta kuunnellen. Ja viime perjantaina pidin etäpäivää ja naputtelin konetta kahdeksan tuntia putkeen (erittäin tehokkaasti vieläpä) kuunnellen samalla Aviciita Youtubesta. Vähänkö olin transsissa sen jälkeen... No okei, kyllä se tietyssä pisteessä alkaa jo hieman tulla korvista ulos.
Nuoruushan näistä tietysti tulee mieleen, vaikka biisit ei ihan samoja silloin olleetkaan. Miksikähän tätä musiikkia oikeastaan sanotaan nykyään? Silloin ysärivuosina se oli teknoa tai housea ja se oli silloin ihan uusinta uutta. Ne oli niitä aikoja kun saattoi tanssia vaikka koko yön vailla huolen häivääkään. *kaihoisa huokaus, sittenkin*
Ihan nuoria ei kai enää kuitenkaan olla. Sen huomasi viimeistään siitä, että kotimatkalla kylpylästä pysähdyimme tunniksi shoppailemaan moottoritien varrella olevaan Design Hilliin. Täynnä Marimekkoa, Finlaysonia, käsintehtyjä konvehteja, Aarikkaa, ekologisia ja hyväntuoksuisia pesuaineita, muumijuttuja lapsille ja mitä kaikkea. Epäilepä, etten olisi silloin viisitoista vuotta sitten mennyt näin ekstaasiin tällaisessa paikassa...!
Mutta siitä musiikista vielä: tähän malliin!







