Vaahtoaako sinun teevetesi?

Olen kova juomaan teetä. Mies välillä ihmettelee, miksi teevettä ei voi lämmittää mikrossa, vaan se pitää keittää liedellä (emme omista vedenkeitintä). No eihän sellainen, joka ei teetä juo, voikaan ymmärtää. Nimittäin mikrossa keitetyn veden pintaan ilmestyy ikävää vaahtoa, kun teepussin upottaa veteen.

Tykkäsitkö koulussa fysiikasta? En minäkään, mutta otinpa kuitenkin selvää, mistä tämä teen vaahtoaminen johtuu. Löysin muutamia teorioita asiasta täältä (jos google ei jotain tiedä, niin sitten ei tiedä kukaan). Koska ette kuitenkaan jaksa lukea koko juttua, niin yritänpä jotenkin referoida sitä tähän:

Hanaveteen on liuennut ilmaa. Liuenneiden kaasujen kertyminen kupliksi käynnistyy astian pinnan epätasaisuuksista tai nesteessä olevista epäpuhtauksista. Nesteen liike esimerkiksi teekeittimen paikallisen kuumennuksen aiheuttamissa konvektiovirtauksissa jouduttaa prosessia. Teekeittimessä keitettäessä pintaan nousseet kuplat puhkeavat heti ja kaasu haihtuu ympäristöön. Osittain se johtuu kiehumisen aiheuttamasta liikkeestäkin. Mikroaallot taas kuumentavat vettä astian ulkopinnoilta, jolloin veden lämpeneminen ei ole niin paikallista, kuin vedenkeittimen tapauksessa. Mikroaaltolämmitetyssä vedessä liuenneet kaasut säilyvät pidempään ja vesi saattaa astiassa olla keskeltä kylmempää kuin astian reunoilla. Mikrolämmityksessä kaasut siis eivät postu vedestä kiehumisen aikana, vaan pysyvät nesteessä mukana siihen asti, kunnes lisäät vierasaineet eli teepussin. Kun mikrossa kuumennettuun veteen uutetaan tee, nesteen pintajännitys kasvaa. Pintajännityksen ja nesteen liikkumattomuuden vuoksi kuplat jäävät pintaan muodostamaan vaahtoa.

Ymmärsitkö? En minäkään ihan täysin. Suurinpiirtein niin, että mikrossa vesi ei kiehu tarpeeksi rajusti poistaakseen vedessä olevat ilmakuplat. Tai jotain.  Jatkan siis teeveteni keittämistä kattilassa liedellä, kunnes saan hankittua kunnollisen teepannun. Tai sen vedenkeittimen. :)

Vihje Joulupukille ensi joulua varten...

Päiväuniaika on pyhä

Meidän pojat nukkuvat päivittäin päiväunet. Samaan aikaan. Näin on ollut jo yli vuoden ajan. Olen tästä hyvin hyvin tyytyväinen, ja otan kiitollisena vastaan tuon tunnin-parin lepotauon. Tuona aikana en todellakaan vahingossakaan tee kotitöitä, vaan päiväuniaika on pyhä, silloin rentoudun (eli pääosin roikun netissä).

Päiväuniaika on myös siitä pyhä, että en mielelläni poikkea päiväunirytmistä, jos ei ole aivan pakko. Kyläilyt sovin yleensä niin, että tulemme kotiin päiväuniksi tai sitten lähdemme vasta iltapäivällä kylään / asioita hoitamaan. Vauvan kanssa oli vielä helppo liikkua, kun vauvahan voi nukkua vaunuissa tai autossa missä vaan, mutta noin vuoden ikäisestä eteenpäin meidän tyypit ovat nukkuneet päikkärinsä omissa sängyissään. Myös meille kutsun vieraat niin, että päiväuniaikaan meillä olisi hiljaista, ja pojat saavat nukkua. Joskus tämä on vähän hankalaa, jos kyläilijöiden lapsilla on esimerkiksi ihan erilaiset päiväunirytmit.

Onko muita rytmien orjia?

P.S. Vielä vajaat kolme kuukautta tätä päikkäriaikanautintoa tiedossa, sitten seuraavaan elämänvaiheeseen... Otan tästä nyt siis kaiken irti. :)

BB-voidepostaus vol. 2

Melko hämmentävää kyllä, mutta yksi yleisimmistä google-hakusanoista, joilla blogiini päädytään on "BB-voidevertailu". Sehän johtuu tietenkin tästä postauksestani, jossa aika pintapuolisesti ja ilman mitään kuviakaan vertailin kahta BB-voidetta. Ehkä saatoin vallan tuottaa pettymyksen jollekin BB-hifistelijälle tuolla amatöörimaisella postauksellani? ;)

BB-voiteet eivät ole ehkä blogini fokus, mutta BB-voidefani olen kyllä edelleen. Sitä läiskin naamaani joka aamu kosteusvoiteen ja meikkivoiteen asemasta. Helppoa, nopeaa ja lopputulos on kevyt ja juuri tähän arkimeininkiin sopiva.

Nuo aiemmin vertailemani voiteet käytinkin jo loppuun, ja painelin sitten lähimarketin kosmetiikkaosastolle uutta voidetta hakemaan. Ostoskoriin päätyi tämä edullinen Maybellinen Dream Fresh BB Cream. Näitä oli kahta eri sävyä, light ja medium, joista tietenkin valitsin kalmankalpealle talvi-iholleni sen vaaleamman.

Viikon verran olen voidetta käyttänyt, ja voin kyllä suositella. Sanotaanko, että ihan hyvä perus BB-voide hyvällä hinta-laatusuhteella. Mutta ei ehkä kuitenkaan mitään wow-kokemuksia. ;) Lopputulos on kevyt ja sopivan mattainen, puuteria kyllä lisään vielä kaveriksi. Muistuttaa koostumukseltaan tavallista meikkivoidetta. Ei ehkä levity niin hyvin kuin nuo aiemmin testaamani, joutuu hieromaan hieman kauemmin kasvoihin, että levittyy tasaisesti. Värisävy on hyvä näin talvella, mutta kesäksi haluaisin kyllä hieman tummempaa sävyä.

Onko BB-voiteet tuttuja? Ja mitä ne CC-voiteet on? :)

Blingon kevät

Ja lisää kevätmallistoja! Illalla julkaistiin Blingon SS 2013 uutuudet, tässä osa niistä:

Ihan kivalta näyttää! Varmaan ainakin kokeilen itselleni tuota raidallista tunikaa. Raitoja raitoja, mitäs muutakaan. ;) Itse pidän kutsut kavereilleni ensi viikolla, mutta näitähän voi tilata muutenkin kuin kotikutsuilta, eli täältä.

P.S. Näissä on muuten housut aika reilua mitoitusta, tai on ainakin olleet edellisinä kausina. Meillä menee Herra Tuumailijalla vielä hyvin 74/80 housut, vaikka poika on noin 85cm pitkä. Paidat ovat enemmän normimitoitusta. Meillä on ollut Blingolta aika monta vaatetta, itselläni jopa enemmän kuin lapsilla, ja olen ollut laatuun tyytyväinen.

Maxomorran kevätpipoja

Mikä kiireinen viikko. Joka päivä jotain uutta ja ihanaa! ;)

Maxomorran trikoopipot kuuluvat meidän suosikkeihin, ja meillä onkin niitä, öhhhh, viisi. ;) Kevään uutuuskuoseissa oli paljon mieleisiä:

On meillä ollut Maxomorran paitojakin, mutta näissä pipoissa miellyttää se, ettei kuoseihin ole sotkettu minkään muun väristä kanttinauhaa. Jotenkin nuo paidat ovat silmääni melkeinpä liian värikkäitä kanttinauhoineen päivineen. Pipoissa taas kirjavuus/värikkyys ei muutenkaan niin häiritse, ja näitä on helppo yhdistää väriläiskinä yksiväriseen haalariin tai takkiin.

Mitoituksesta sen verran, että niukkoja ovat. Meillä molemmille käy 52/54, isompi poika siis reilut kolmevuotias ja pienempi reilut puolitoistavuotias. Sopivat nuo isompaankin päähän, mutta tuo 48/50 olisi meidän pojille tiukka.

Hain pojille tänään pipot näissä kuoseissa, oranssia ja punaista vaihtelun vuoksi. :)

Minun me&i -analyysini

Eilen oli Mini Rodini -päivä, olkoon tänään siis me&i -päivä. En kuitenkaan ajatellut esitellä äsken julkaistuja uutuuksia, vaan mietiskellä me&i:ta ihan muuten vaan. Kuluttajan käyttäytyminen kiinnostaa. Me&i -ilmiötä (koska sellainenhan se on, muoti-ilmiö) olen mielessäni pohtinut ja ihmetellyt paljonkin. Voisin siitä kirjoittaa vaikka gradunkin tarvittaessa. ;) Kevätmalliston julkaisupäivä on aina tapaus me&i-fanien keskuudessa, joten mikäs sen parempi päivä kirjoitella ylös näitä pohdintoja.

Mihin ryhmään sinä kuulut?

• Kylmät
  Eivät ole kiinnostuneita ostamaan me&i-vaatteita. Tämän joukon mielestä ne ovat joko liian kalliita, lällyjä, rumia, retroja, värikkäitä, juntteja tai noloja. Käyvät naureskelemassa FB:n Sydänpyllyille tai sitten koko juttu vaan menee heiltä ohi.
• Aloittelijat
  Ovat käyneet yksillä tai kaksilla kutsuilla ja vähintään kohteliaisuudesta tilanneet pari vaatetta. Pitävät merkkiä edelleen liian kalliina, vähän outona ja vieläkin himpun turhan värikkäänä, mutta ostaisivat sitä enemmänkin sopivan hinnan tullessa vastaan. Tilaavat viimeistään kauden lopun alesta tai tekevät ensimmäiset kirpparilöytönsä tältä merkiltä.
• Ihastuneet
  Käyvät säännöllisesti syys- ja kevätmallistojen kutsuilla, tietävät jo minä päivinä uudet mallistot julkaistaan, milloin alet alkavat ja huokailevat useimpien me&i -vaatteiden perään. Kaapeista löytyy jo melko paljon me&i -vaatteita ja lisää ostetaan, niin lapsille kuin itsellekin. Tähän ryhmään kuuluvat tietävät myös vaatteiden jälleenmyyntiarvon. He eivät enää naureskele Sydänpyllyille vaan kuuluvat niihin ja kaupittelevat itselleen tarpeettomat vaatteet pois, jotta pääsevät taas ostamaan uusia. Me&i ei ole enää tämän porukan mielestä kallis.
• Keräilijät
  Ovat hurahtaneet me&i -keräilyyn. Keräilevät siis ennen kaikkea haalareita, peittoja ja tyynynpäällisiä. Maksavat harvinaisuuksista varsin suolaisia hintoja, joista eivät uskalla mainita kotona tai kavereille.
• Rakastuneet
  Me&i on jo kuin uskonto. Nämä mutsit pukevat lapsensa ainoastaan me&i-vaatteisiin, roikkuvat tauotta Sydänpyllyissä, mullettavat siellä kaikkea mahdollista kaikissa kokoluokissa ja väreissä, kieriskelevät me&i -vaatekasoissaan, tietävät kaiken vaatteiden mitoituksesta, kuoseista ja merkin historiasta ja haluavat ostaa uusista mallistoista kaiken mahdollisen. Kreisejä.
• Trokaajat
  Ostavat kasoittain me&i -vaatteita -70% alesta ja yrittävät myydä jonkun ajan päästä täyteen hintaan. Törkeää ja mautonta!
• Kyllästyneet
  Ovat entisiä aloittelijoita, ihastuneita, keräilijöitä tai rakastuneita. Me&i -elinkaari alkaa vedellä heidän kohdallaan viimeisiään. On pettymyksiä laatuun tai asiakaspalveluun. On kuosiähkyä ja väriähkyä. He haluavat jotain muuta, eikä taas niitä samoja vanhoja tylsiä juttuja. Pankkitilikin meni tyhjäksi. Tähän porukkaan kuuluvat kokevat, että me&i meni jo pois muodista. "Retro on out." Myyvät pois kaiken me&i -kaman ja eroavat Sydänpyllyistä. Siirtävät kiinnostuksensa jonkin muun vaatemerkin pariin.

Ihan eka me&i -vaatteemme oli tämä body. Vuosi on 2010.

Mihin ryhmään minä kuulun? Oikeastaan tästä merkistähän se lastenvaatekiinnostukseni alkoi. Olen kolmen vuoden aikana edennyt aloittelijoista ihastuneisiin ja todennäköisesti lipumassa kohti kyllästyneitä. Käyn kutsuilla moikkaamassa kavereita, mutta en ihastu enää moneenkaan vaatteeseen. Kaipaisin me&i:lta kunnon uudistumista ja raikkautta. Ymmärrän että totaali make-over olisi me&i:lle riski, sillä tuttu tyyli on purrut jo monen vuoden ajan. Mutta tuo vanhojen kuosien herättely on jo kuitenkin hieman ideaköyhää ja tylsää. Pahoittelut kritiikistäni. :)

Oli meilläkin yhdet sydänpylleröt.

Jatketaanpas vielä... Mikä on me&i:n salaisuus? Mikä kumminkin tekee siitä supersuositun? Vaatteet ovat toki useimmiten laadukkaita, kivan värisiä ja lapset itse tykkäävät niistä. Joo-o. Mutta todellinen salaisuus on yhteisöllisyys. Sanokaa mun sanoneen. Yhteisöllisyys alkaa kutsuilta, joilla naiset päätyvät yhdessä shoppailuhurmioon ja tulevat ostaneeksi vähän enemmän kuin olivat aikoneetkaan. Yhteisöllisyys jatkuu Sydänpyllyissä, jossa pääsee jatkamaan ostokokemustaan ihanuuksia vertailemalla, vaihtamalla, ostamalla ja myymällä. On mukavaa ajanvietettä kuulua ryhmään, jakaa yhdessä joku asia, nostattaa omia me&i-osakkeitaan, keräillä ja kaverustua siinä sivussa.

P.S. Oho, tulipas tästä postauksesta romaani. Huomenna taas kutsuille. Oletko sinä menossa?

Picot

Päivän pakollinen Mini Rodini -postaus: 

No niin siinä sitten kuulkaas kävi aamulla, että Oii:n ostoskoriin päätyi parikin keltaista Picoa. Pakko oli ottaa nimittäin kaksi kokoa sovitukseen, 92/98 ja 104/110, kun ei ole aiempaa kokemusta Picon mitoituksesta. Jos oikein hauskasti käy, niin pienempi on sopiva pikkuveljelle ja isompi isoveljelle. Todellisuudessa varmaan pikkuveljelle olisi ollut hyvä 86/92 ja isoveljelle 98/104, jos sellaisia olisi ollut tarjolla, eli Mini Rodinin kaksoiskokoasteikko lienee hieman huono meidän kannalta tällä hetkellä. Katsotaan ja sovitellaan...

Oii:n hinta takille oli noin 70€, eli itse asiassa jonkin verran vähemmän kuin olin ajatellut. Kyseisessä nettikaupassa ei muuten ole enää kokoja jäljellä kuin isointa ja pienintä, joten menekki on ollut aika sukkela. Lilla Companyssakin oli vielä vartti sitten kaikkia kokoja, mutta nyt ei enää montaakaan! :)

Muuta erityisen sykähdyttävää en uudesta kevätmallistosta löytänyt, joten ehkä tämä Pico-panostukseni on oikeutettu? ;)

kuva: Oii Design