Salakieli

perjantai 8. elokuuta 2014




Kotikielemme on suomi. Ja osin myös tankeroenglanti. Ehkä emme ole ainoita, sillä ainakin viime jouluna eräs tuttavaäiti kysyi minulta että "tuleeko teille santakloos"?

Kauas on siis parisuhdematkan varrella tultu siitä muppelipuppelipupsukka-kielestä ja siirrytty käytännönläheiseen morsetukseen, jonka tarkoituksena on selvittää rutiineja kolmansilta osapuolilta salassa.

Tankeroenglannilla ärrät reilusti päräytellen ja suomalaisittain ääntäen siis selvitellään vanhempien kesken ne arjen kysymykset, joihin ei ainakaan ihan heti haluta kuulla lasten mielipiteitä. Kuten, että mitä laitettaisiin ruuaksi, missä ulkoiltaisiin, tehtäisiinkö retki jonnekin jne.

Jos lapsi ymmärtäisi ruokakeskustelusta jotain (makkaraa = salakielellä sosits), hän sanoisi oman mielipiteensä, eikä suostuisi siihen kompromissiin, johon vanhemmat keskenään päätyvät. Tai jos hän ymmärtäisi, että olemme lähdössä vaikkapa Cittariin (salakielellä Saitör),  tai puistoon (tutepark), saattaisi äkillinen innostuminen viedä huomion jostain käsillä olevasta tekemisestä kuten pukeutumisesta tai vessassa käymisestä.

Joskus salakielellä voidaan myös lausua suomenkielinen sana englantilaisittain. Kuten pinaattilettu = painäättilety.

Myös finglish on käytössä, eli salakielellä voidaan korvata vain jokin osa lauseesta. Esimerkiksi: "Mennäänkö tutekottage (mökille) vai tutebiits (rannalle)?" tai  "Voitais mennä intemornin (huomenna) vaikka svimmin (uimaan).

Salakieltä käytetään myös välttämään aiheuttamasta liikaa innostusta ja hötkymistä perheen karvaisimmassa jälkeläisessä: "Lähdetkö sä raundille wit te doog (lenkille koiran kanssa) vaiko mä?"

Lapsia tämä mikahäkkisenglannin puhuminen tietysti ärsyttää. Mutta hei, täytyyhän meillä vanhemmilla olla joku yhteinen juttu!!



28 kommenttia:

  1. :D Täytyy vissiin meidänkin vaihtaa kieltä... Tähän asti meinaa toimi se Suomen kielen kirjaimittain lausuminen (syödäänkö äm aa koo koo aa är aa aa) mutta nyt se mokoma meni ja oppi kirjaimet ja selvittää tuollaiset tavaukset sekunnissa ennen kuin ehtii edes loppuun tavata :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaa, tuota me ei ollakaan kokeiltu! Mutta, joo tämä tankeroenglanti on varmaan vähän vikkelämpi kommunikointitapa. Mutta vau, teidän tyttöhän oppii kohta lukemaan! :o

      Poista
    2. Niin ja kirjoittamaan samalla :O. Ja just eilen huomasin että iltapäivälehtien lööpit on aika helppoa luettavaa ja lapsen silmien tasolla :/. Ihan on taidoissaan kyllä aikataulussa, minähän olin omien sanojeni mukaan 4-v. täyttäessäni osannut lukea jo kauan, en ollut vaan viitsinyt kertoa asiasta kellekään niin tuli äidille ja isälle vähän yllätyksenä :D.

      Poista
    3. No wau!! Meillä tunnistetaan just ja just muutama kirjain... :)

      Poista
  2. Kuulostaa jotenkin tutulta ;) Meilläkin on käytössä ainakin "aiskriim" ja "svimmin" jja muutama muukin, mitä en nyt muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aiskriim on hyvin tuttu sana meilläkin! Jopa niin tuttu, että lapsetkin alkavat jo ymmärtää sen...

      Poista
  3. Hahaa, tää oli hyvä! :D Mulla ei nyt ole ketään jonka kanssa jakaa tällaisia, mut turhaahan se oliskin, koska noita kielitaitoisia on jo perheessä useampiakin... ruåtsia ne ei vielä osaa, siinä olis saumaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruåtsi voisi olla hyvä siinä mielessä, että sitten tulisi itsekin palauteltua sitä kieltä mieleen! Ranskaakin ollaan molemmat luettu... Siinä olisi kyllä jo aika paljon haastetta. :)

      Poista
  4. Meillä on siis käsittämättömän samat salakielisanat, finglishtä päkerretään. Toki meillä on seassa myös Turkkia (miehen isä turkkilainen), jäätelö on dondurma, maito süt.. ettei liian selväksi käy. Turkki on muuten hyvä salakieli silloin, kun vaikka puistossa ei halua että muut ymmärtää mitä sanon.. Vaikkei meistä kumpikaan sitä täydellisesti puhukkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sivuraiteelle itse aiheesta: ulkomailla käydessä taas suomi on aika hyvä salakieli kommentoida kaikkea näkemäänsä! Kotimaahan palatessaan pitää vaan taas muistuttaa mieleensä ettei lauo kaikkea mieleensä juolahtavaa ääneen. ;)

      Poista
    2. Ei kannata luottaa tuohon. Suomalaisiin voi törmätä missä hyvänsä. Suomalaiset sitä paitsi ovat sellaisia, etteivät tule esittäytymään, vaan pitävät yleensä visusti itsellään sen, että ymmärtävät toisen kommentit. Etenkään täällä Tukholmassa on turha kuvitella puhuvansa suomea salakielenä, kuten moni kuitenkin tuntuu koettavan. Tukholmassa asuu n. 50 000 suomalaista, plus tietty ne muut suomalaiset matkailijat.

      Meillä kotona on englannin asema salakielenä kärsimässä. "What should we have for dinner?" 3-vuotias huudahti: "Jag vill ha ICE CREAM!"

      Poista
    3. Heh, no totta!! :D Erityisesti Tukholma ja Tallinna ovat sellaisia paikkoja, joissa toisiin suomalaisiin satavarmasti törmää. Mutta Italian Dolomiiteilla pieniä serpentiiniteitä ajellessa ei kyllä muita suomalaisia näkynyt koko lomalla. Tosin tuolla olisi salakielenä toiminut se englantikin, sillä paikallisten kielitaito oli hyvin vaihteleva...

      Poista
  5. Hahaa :D meillä käytetään myös tätä jatkuvasti, aiskriim on kovimmasss käytössä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varsinkin kesällä aika paljon käytössä oleva salakielisana! :D

      Poista
  6. Haha tuttua! :D ja silti etenki 4v poika on usein kysymässä "ai äiti minne mennää, ai mitä ostetaa" jne. Mainiota! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin pojat aina kyselee, että "mitä se tarkottaa, mitä sä äiti sanoit...?" Mahtaa kyllä olla ärsyttävää lasten mielestä. ;D

      Poista
  7. :) On sulla kyllä sana hallussa ja osut aina NIIN loistaviin aiheisiin!
    Meillä kaksi vanhinta osaa jo englantia ja ruotsia, joten meillä nykyään käytössä saksa. Tosin sekään ei juurikaan enää auta, kun ymmärtävät siitäkin jo paljon muiden kielten pohjalta:( Vanhemmat lapset ovat ottaneet sujuvasti englannin käyttöön, mikäli haluavat jotain etuoikeuksia pikkuveljeen nähden, mutta hän on näköjään aikamoinen kielimies, kun hoksaa jutua aika nopsaan. Hyvä esimerkki oli viime kesältä, kun isoveli halusi mennä trampalle yksin hyppiääm, hän huikkasi menevänsä juunouveer. Pikkuveli ilmoitti kahden päivän päästä itse: äiti mä meen nyt juunouveer.
    Olen ehdottomasti samaa mieltä, että vanhemmilla pitäisi olla jotain yhteistä, meidän pitäisi varmaan mennä esim. italian kursseille;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ja ihan mahtava tuo juunouveer! :D

      Onkohan tämä muuten jotenkin uudehko ilmiö, en muista omasta lapsuudestani mitään tällaista salakielen selvittelyä? :)

      Mä luulen että meidänkin on jossain vaiheessa siirryttävä ruotsiin ja sitten ranskaan... Italiaa olisi ihana opetella ihan muuten vaan!

      Poista
  8. Ja sitten vielä ihmetellään, että miks suomen kieli köyhtyy :D Vanhemmat vääntää salakielitankeroa keskenään ja lapset luulee, että siihen on pyrkimyskin. Ei, vitsi vitsi :D Täällä meikä vaan kateellisena ihmettelee, kun meillä ei puhuta mitään salakieliä, kun mä en oikeasti osaa kuin suomea ja vähän somea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos en väärin muista, niin Jani Sievisen kodissa puhuttiin toisena kotikielenä tankeroenglantia, jotta lapset oppisivat englantia. Huh huh!

      Some-kieli voisikin olla aika hyvä salakieli. Itse asiassa mies kommentoikin tässä taannoin jostain asiasta minulle, että vee-äm-pee (VMP)! ;D

      Poista
  9. Tää on hyvä! Salakieli käytössä täälläkin. Pian 5-vee on tosin innostunut opettelemaan joitain englannin sanoja, mutta mikäs siinä. Kielikylpyä kotona. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on toistaiseksi lapsilla käytössä vain nämä englanninkieliset lausahdukset: kamoon ja lets go! :)

      Poista
  10. Tätä mekin käytetään, mutta clever 4-vuotias tajuua jotain jutuista ja kysyy, että ai mennäänkö me uimaan vai tms. :D Ja kaverien kanssa tää toimii puistossa kanssa. Yhtenä ongelmana on kaveriperhe missä lapset puhuvat suomea ja englantia koska mies skotti. Siin saakin varoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä alkaa tuo aiskriim olemaan aika tuttu lapsillekin, mutta muuten ollaan kyllä vielä aika rauhassa saatu puhua koodikieltämme. :D

      Poista
  11. Ihan paras juttu!!! Me puhutaan ranskaksi kaikki jutut mitä ei haluta lasten ymmärtävän... A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No teillä tuo ranska onkin jotenkin aika looginen valinta! :) Meillä siihen aika lailla matkaa...

      Poista
  12. Meillä englanti ja ruotsi on jo menetetty, kun lapset ovat 14v ja 11v, niin nyt on vuorossa espanja, jota me aikuiset olemme jonkin verran opiskelleet ja espanjankielisessä maassa jonkin aikaa asuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Eli siis lähes teini-ikäistenkin lasten perheessä on joskus yhä turvauduttava salakieleen!

      Poista